Edellisellä Horror And Terror -levyllään (2012) kiinnostuttanut Yournalist palaa ironialla. Onneksi lahjakkuus ei suostu suodattumaan edes näin oksuähkyyn ahdettujen kappaleiden alkulimasta. Turkulaisten vahvuus on melodiatajun ohella häpeilemättömyys. On harmi, että vain jälkimmäiselle on annettu kunnolla sijaa. Kurssi on räkäisempi – QOTSA-, Disco Ensemble- ja Biffy Clyro -temput vilisevät.
Säännönmukaisina toistuvat biisien sisäiset äkkivääryydet kuitenkin väsyttävät kun albumilla on 16 kappaletta. Karsimalla olisi muun muassa Gnomesta saanut jotain, minkä Pigs jo lähes naulaa. Doggie Bagin kliimaksissa kitara ei voisi kuulostaa paremmalta. Toistuvasti Yournalist viskaa paattinsa kannelta köyden epäluulon aallokossa räpiköivälle, tosiuskovalle kuulijalle. Juuri kun poloinen siihen tarraa, kiskaisee bändi punoksen pikavauhtia takaisin purrelle. Riippumaton Yournalist on tuotteistajan unelma sikäli, että sen muodollinen pätevyys mahdollistaa todella monesta ovesta kulkemisen. Jokin olisi kuitenkin valittava. Ironiaviiksien alle piilotettu kunnianhimo tuskin on enää kolmannella kerralla kenestäkään riittävää, saati kiinnostavaa.