Anssi Kelan juuri jakama liikuttava tarina isänsä vanhan sähköpianon kohtalosta lämmittää sielua ja mieltä

Anssi Kela on jakanut Instagramissa koskettavan tarinan liittyen isänsä vanhaan sähköpianoon. Muusikko kirjoittaa Yamahan ääressä revittelleestä isästään napatun kuvan yhteydessä nimittäin seuraavaa:

”Kun olin lapsi, niin isäni soitti koskettimia Pro Fide -yhtyeessä. Hänellä oli pari syntikkaa, rumpukone sekä isokokoinen Yamaha CP-70B -sähköpiano. Ylen Elävästä Arkistosta nappaamassani kuvassa isäni revittelee Yamahallaan Tuubi-ohjelmassa vuonna 1982.”

”Faijan soittimet olivat minulle hyvin merkittäviä. Hiippailin usein hänen työhuoneeseensa, kytkin syntikkaan virrat ja aloin kuulokkeet päässä ruuvata nappuloita. Sain aikaan jännittäviä suhinoita, pörinöitä ja pulputusta.”

Kela kertoo elämän muuttuneen, kun hänen isänsä kuoli vuonna 1985 auto-onnettomuudessa. Vaikka instrumentit jäivätkin aluksi kotiin muistuttamaan isästä, lohtu jäi valitettavan lyhytikäiseksi. ”Hänen soittimensa olivat kuitenkin edelleen kotona. Mutta eivät kauaa: pari viikkoa onnettomuuden jälkeen Pro Fiden miehet tulivat hakemaan soittimet pois. Ilmeisesti ne olivat osittain yhtyeen taustaorganisaation omaisuutta, en ole tästä ihan varma.”

Kela kirjoittaa, että on alkanut viime vuosina haalia itselleen lapsuudestaan tuttuja soittopelejä. Yamahan pianoa ei kuitenkaan yrityksistä huolimatta ole löytynyt sitten millään – ainakaan ennen viime viikkoa.

”Viime viikolla sain veljeltäni Villeltä viestin: hän oli bongannut Facebookin soitinmyyntiryhmässä ilmoituksen Yamaha CP-70B:stä”, Kela iloitsee. ”Myyjän profiilin mukaan meillä oli pari yhteistä kaveria. Molemmat entisiä Pro Fiden jäseniä. Voisiko se olla… Soitin myyjälle. Kyllä! Hän oli ostanut soittimen Pro Fide -yhtyeeltä 90-luvun alussa. Faijan vanha piano.”

Alkuperäisen tekstin jälkeen Kela on lisännyt vielä huomion, jonka joku teki päivityksen yhteydessä jaettuun toiseen kuvaan liittyen. Siinä Kelan valitsemat nuotit muodostavat suorastaan kylmiä väreitä nostattavan kirjainyhdistelmän: ”Ojensin vain mitään miettimättä käteni noin ja nappasin kuvan. Kommenteissa minulle huomautettiin juuri, että sormeni painavat seuraavia nuotteja: D-A-D.”

Huh huh!

Kun olin lapsi, niin isäni soitti koskettimia Pro Fide -yhtyeessä. Hänellä oli pari syntikkaa, rumpukone sekä isokokoinen Yamaha CP-70B -sähköpiano. Ylen Elävästä Arkistosta nappaamassani kuvassa isäni revittelee Yamahallaan Tuubi-ohjelmassa vuonna 1982. Faijan soittimet olivat minulle hyvin merkittäviä. Hiippailin usein hänen työhuoneeseensa, kytkin syntikkaan virrat ja aloin kuulokkeet päässä ruuvata nappuloita. Sain aikaan jännittäviä suhinoita, pörinöitä ja pulputusta. Elämä muuttui vuonna 1985, kun isä kuoli auto-onnettomuudessa. Hänen soittimensa olivat kuitenkin edelleen kotona. Mutta eivät kauaa: pari viikkoa onnettomuuden jälkeen Pro Fiden miehet tulivat hakemaan soittimet pois. Ilmeisesti ne olivat osittain yhtyeen taustaorganisaation omaisuutta, en ole tästä ihan varma. Muistan kuitenkin hyvin tuon päivän: kun soittimia vietiin ulos talosta, niin minusta tuntui kuin isääni kannettaisiin pois. Mitään hänestä ei ollut enää läsnä. Viime vuosina minussa on herännyt tarve palauttaa itselleni faijan soittimet. Ei tietenkään juuri niitä samoja, mutta samanlaiset. Olen hiljalleen haalinut itselleni lapsuudesta tuttuja syntikoita. Vääntelen taas nappuloita ja ihastelen suhinoita. Iso pala on kuitenkin puuttunut: se Yamahan piano. Ne ovat todella harvinaisia, niitä ei näe juuri koskaan myynnissä. Olen silti haaveillut sellaisesta, rakastan tuon pianon erittäin tunnusomaista ääntä, joka on olennainen osa 80-luvun soundimaailmaa. Viime viikolla sain veljeltäni Villeltä viestin: hän oli bongannut Facebookin soitinmyyntiryhmässä ilmoituksen Yamaha CP-70B:stä. Myyjän profiilin mukaan meillä oli pari yhteistä kaveria. Molemmat entisiä Pro Fiden jäseniä. Voisiko se olla… Soitin myyjälle. Kyllä! Hän oli ostanut soittimen Pro Fide -yhtyeeltä 90-luvun alussa. Faijan vanha piano. Yamaha seisoo nyt työhuoneessani. Se on palannut kotiin. Soitan samoja koskettimia kuin isäni aikanaan. Kosketan häntä pianon kautta. Ja hän koskettaa minua. LISÄYS: Tuo jälkimmäinen kuva, jossa minun käteni on pianon koskettimilla: ojensin vain mitään miettimättä käteni noin ja nappasin kuvan. Kommenteissa minulle huomautettiin juuri, että sormeni painavat seuraavia nuotteja: D-A-D.

Henkilön Anssi Kela (@anssikela) jakama julkaisu