Death metalia, grindcorea ja stand upia samana iltana Finlandia-talolla? – Kyllä, ota tunnelmat haltuun!

Opeth kävi kylässä ja meininki toimi, olipa kyseessä sitten puhe- tai soittohommat.

https://youtu.be/AYQ2tbfgM_4

Sanotaan nyt miljoonannen kerran, että itsenäinen Suomi täyttää tänä vuonna sata vuotta.

Tämänkin vuoksi oli jotenkin mainiota, että tukholmalainen Opeth (täysin tietämättään) juhlisti tasavuosia soittamalla Helsingin Finlandia-talolla (mahdollisesti ensimmäisenä yhtyeenä koskaan) death metalia ja grindcorea. Entä onkohan tällä lavalla kuultu aulajakitaristi Mikael Åkerfeldtin rakastamaa vanhan liiton progea, vaikkapa Wigwamia? Enpä osaa sanoa.

Tuosta saadaan joka tapauksessa aasinsilta Åkerfeldtin lavaspiikkeihin, jotka lähentelevät tutusti stand upia. Tai eivät ne edes lähentele, ne ovat sitä ihteään. Finlandia-talolla oli maanantai-iltana biisien väleissä niiin hiljaista, että tunnelma olisi voinut hyvin helposti lipsahtaa vaivaantuneen puolelle, mutta Åkerfeldtin hauskat tarinat pitivät tunnelman mainiona myös kappaleiden väliajoilla.

Esimerkiksi tarina 11-minuuttisen The Drapery Falls –kappaleen single-editistä oli mukavaa, tai ainakin ”mukavaa”, kuultavaa. Aikoinaan kävi nimittäin niin että Koch Recordsin edustajat halusivat lohkaista Blackwater Park -albumilta singlen, ja Åkerfeldt olikin sitten toivotellut hyvää onnea sille matkalle. Albumiltahan toki löytyy ”vain” kuusiminuuttinen Harvest-biisi, mutta Kochin edustajat olivat päätyneet pohdinnoissaan The Drapery Fallsiin, josta olikin sitten tehty singleversio – eli katkaistu biisi tylysti suunnilleen puolivälistä poikki. Mikael ”Åke” Åkerfeldtilta kuulemma löytyy fyysinen promosingle, josta tällainen karuhko versio löytyy.

Monia muitakin jutusteluja kuultiin. Åkerfeldt muisti esimerkiksi kehua suomalaista 60-70-progea mainitsemalla erikseen muun muassa Jukka Tolosen ja Elonkorjuun. Elonkerjuu ei sen sijaan kuulemma ole läheskään niin hyvä.

Lätkätarinoita on kuultu ennenkin Opethin Suomen-keikoilla, eikä tilanne ole näiden totuuksien suhteen muuttunut: Ruotsi on edelleen parempi kiekkomaa, vaikka Åke ei itse osaa edes luistella. Sen sijaan hän on kuulemma saanut aikoinaan vetreänä jalkapallomaalivahtina pelin arvokkaimman pelaajan palkinnon – tietenkin paketillisen banaanijäätelöä!

Ja niin edelleen.

Tuossa yllä keikan avausbiisi Sorceress, ja alla muita tunnelmia: