Faith No Moren King for a Day… Fool for a Lifetime (1995) on tuttu näky kaikenmoisilla ”kaikkien aikojen suosikkialbumit” -listoilla. Levyllä julkaistiin muun muassa sellaiset pesunkestävät klassikkobiisit kuin Evidence ja Digging the Grave, mutta ilmeisesti albumi syntyi varsin ahdistavissa tunnelmissa. Näin ainakin kertoo yhtyeen entinen kitaristi Trey Spruance.
Vain lyhyen aikaa Faith No Moressa soittanut Spruance kertoo tuoreessa Eonmusicin haastattelussa, että bändi kärvisteli King for a Day -aikoina monenmoisten kriisien keskipisteessä. Pitkäaikainen kitaristi Jim Martin oli poistunut orkesterin kokoonpanosta riitaisissa tunnelmissa, ja kosketinsoittaja Roddy Bottum oli hermoromahduksen partaalla. Tilanne oli niinkin paha, että Spruancen Mr. Bungle -bänditoveri Mike Patton neuvoi kitaristia pysymään kaukana yhtyeestä.
”Minusta tuntui, että tilanne bändissä oli huonompi sen levyn äänitysten jälkeen kuin se oli aikaisemmin”, Spruance sanoo.
”Se oli heille outoa aikaa. Suurin muutos oli, että he olivat hankkiutuneet eroon Jim Martinista, mikä oli iso, iso juttu. He yrittivät laajentaa musiikkityyliään uusiin suuntiin, mutta Faith No More on hyvin orgaaninen yhtye ja on vaikea määritellä, että nyt lähdetään tähän tai tähän suuntaan. He olivat aika sekaisin tuolloin.”
Kitaristia harmitti myös, ettei hänellä ollut sanan sijaa tyylisuunnan suhteen. Hänellä olisi ollut omia ehdotuksiaan tarjolla, mutta uudelta tulokkaalta ei juuri mielipidettä kysytty.
”En oikein voinut päivitellä, miksi teemme tällaista riisuttua kamaa joka kuulostaa popimmalta versiolta Black Flagistä. Teimme levyä kuitenkin Bearsville Studiosin tiloissa, jonka laitteisto oli viimeisen päälle”, Spruance sanoo.
”Koko homma tuntui minusta epämiellyttävältä. Siinä oli sellanen ikävä myrkyllinen ilmapiiri, jossa en halunnut olla lainkaan osallisena.”
Trey Spruance oli mukana Faith No Moressa vuosina 1993–94. Nykyään hän ja Mike Patton tekevät jälleen musiikkia yhdessä Mr. Bunglen riveissä.