Australialainen raskaan rockin oppikoulu Australian Rock & Metal Institute haastatteli Black Sabbath -basisti Geezer Butleria ja kysyi muutamia kysymyksiä metallimusiikin tulevaisuudesta, nykypäivän musiikkibisneksestä ja siitä, mikä on Butlerin suosikki Sabbathin omassa tuotannossa.
Viimeksi mainittuun kysymykseen taisi tulla vastaus kuin pyssyn suusta: Paranoid (1970) se miellyttää eniten maestroa itseäänkin.
– Se vähän riippuu siitä, millä tuulella olen, mutta esimerkiksi tällä kiertueella soitamme yhtä lukuun ottamatta kaikki biisit Paranoidilta. Ne kappaleet ovat todella osoittaneet kestävänsä aikaa. Levyllä ei ole yhtään biisiä, mitä en rakastaisi.
Kun Geezeriltä udeltiin, mitä tuoreemmat bändit miellyttävät tätä eniten, oli vastaaminen vähän vaikeampaa. Näyttää siltä, että Mastodonista on tullut isojen metallistarojen suosikki, yhtyeestä kun näyttävät pitävän kaikki Slayeristä Metallicaan ja Black Sabbathiin.
– En tosin ole aivan varma siitä, miten isoja heistä voi tulla, Butler lisää.
– Lisäksi pidän paljon Royal Bloodista, mutta heidän kohdallaan on vaikea sanoa, kuinka pitkään he kykenevät pysymään yhdessä. Rehellisesti sanoen en juuri kuuntele musiikkia nykyään, mutta Mastodon, Royal Blood ja Rival Sons ovat hyviä. Minulla on monipuolinen maku musiikissa: pidän jopa Coldplaysta ja Bruno Marsista, mutta rakastan silti edelleen Billy Holidayta ja Beatlesia.
Ja mitä uusien bändien menestymisen mahdollisuuksiin tulee, Butler vaikuttaa vähän säälivältä. Häne toteaa, ettei nykyajan musiikkibisneskuvioita edes tunnista samaksi alaksi kuin mitä se oli Sabbathin aloittaessa, eikä juuri mikään ole muuttunut bändien kannalta helpommaksi. Siis ainakaan, jos musiikilla haluaa tienata.
– Bändien jo jatkuvasti vaikeampaa lyödä itsensä läpi, erityisesti rockissa ja metallissa. Uusien yhtyeiden on todella vaikea tehdä musiikista itselleen elinkeinoa, mikä johtuu lähinnä internetistä, Butler sanoo.
– Internetin vuoksi äänitteillä on lähes mahdotonta tehdä rahaa, ja netti on myös vienyt yllätyselementin keikoista. Levy-yhtiöt – siis ne, jotka ovat jäljellä – ovat nyt haluttomampia kuin koskaan ottamaan riskejä uusien bändien kanssa. Ja tämä koskee erityisesti kaikkia, jotka eivät tee popmusiikkia.