Rainbow’n ja Alcatrazzin laulajana tunnettu Graham Bonnet on vuosien varrella tehnyt yhteistyötä lukuisten legendatason muusikoiden kanssa. 1980-luvun puolivälin paikkeilla mies pestasi aloittelevan kitaralegenda Yngwie Malmsteenin Alcatrazziin. Lupaavasti alkanut yhteistyö päättyi kuitenkin lopulta vähemmän mukavissa merkeissä.
Bonnet muun muassa kertoo Malmsteenin olleen aluksi innoissaan siitä, että hän pääsi samaan yhtyeeseen suuren sankarinsa Ritchie Blackmoren entisen yhtyekumppanin kanssa. Bonnet puolestaan oli erittäin vaikuttunut nuoren kitarataiturin lahjakkuudesta.
”Hän oli Ritchie Blackmoren fani henkeen ja vereen”, Bonnet kertoo radiopersoona Eddie Trunkille. ”Sen näki jo hänen pukeutumistyylistään, joka oli samanlainen kuin Ritchiellä. Hän tuli treenikämpille ja pyysimme häntä soittamaan kappaleen, joka ei ollut Ritchien kädenjälkeä. Se ei ollut hard rockia tai heavy metalia, vaan enemmänkin pop-biisi, jonka olin nauhoittanut vuosia aiemmin. Pyysimme häntä soittamaan sen nähdäksemme, kuinka hän selviää siitä. Hän soitti sen uskomattoman hienosti. Hän teki biisistä jotain sellaista, mitä se ei aiemmin ollut. Sen jälkeen päätimme soittaa pari Rainbow-biisiä ja hän soitti ne aivan täydellisesti. Mikä mahtava soittaja. Olin aivan ällikällä lyöty tästä kaverista. Hän oli tuolloin uskoakseni vasta 19-vuotias. Hänen soittonsa katsominen ja kuunteleminen oli kiehtovaa.”
Ruotsin lahja kitaransoitolle alkoi Bonnettin mukaan kuitenkin suhtautua bändin keikkoihin etenevissä määrin omana yhden miehen show’naan.
”Rundasimme jonkin verran ja hän vain päätti jossain vaiheessa olevansa lavan tärkein henkilö, ja se oli minulle pienoinen pettymys, sillä olin uskonut hänen tietävän kuinka lavalla toimitaan”, Bonnet muistelee. ”Kun minä laulan, älä soita päälleni, mutta niin hän vain teki. Hän meni seisomaan eteeni kun lauloin ja kaikki tietysti katsoivat tätä tyyppiä, jolla on nopeat kädet ja nopeita soittokuvioita, ja kaikki olivat kiinnostuneita vain hänestä.”
”Jouduin sanomaan hänelle, että ole kiltti äläkä tee noin”, mies jatkaa. ”Kun minä laulan jotain biisiä johon kuuluu kitarasoolo, älä soita osuuksieni päälle. Hän ei ymmärtänyt sitä. Managerimme joutui selittämään hänelle, että odota rauhassa kunnes tulee sinun vuorosi loistaa. Tilanne jatkui tälläisenä jonkin aikaa ja siitä kehittyi välillemme tietynlainen kamppailu. Eräänä päivänä kävelin pois lavalta ja kompastuin hänen piuhoihinsa kesken hänen kitarasoolonsa. Menin bussiin autuaan tietämättömänä siitä, että olin vetänyt hänen piuhansa vahvistimesta. Kun olin juttelemassa bussin kuljettajan kanssa ulkona, hän syöksyi paikalle ja tarttui minua kurkusta. Hän sanoi: ’Vitun paskiainen, mitä oikein teet?’ Hän painoi kaulaani todella kovaa ja käytännössä kuristi minua. Eräs tyyppi henkilökunnastamme tuli ja tarttui häntä niskasta, veti hänet pois ja sanoi: ’Jos kosket vielä kerrankin Grahamiin, murran vittu niskasi.'”
”Annoimme hänelle potkut tuona iltana”, Bonnet lisää. ”Se oli viimeinen niitti. Hän oli yhteistyökyvytön esiintyessämme ja halusi lavan itselleen eikä antanut sijaa muille. Kyseessä oli kuitenkin bändi, mutta näin, että hän halusi olla tähti. Loppujen lopuksi hän sai haluamansa. Ja hän on pärjännyt hyvin. Hän on mahtava soittaja, en kiistä hänen kykyjään, mutta toisinaan hänen egonsa ajaa kaiken edelle.”
Bonnet kertoo nähneensä Malmsteenin viimeksi noin kahdeksan vuotta sitten.
”Sanoin hänelle, että ’Hei, mitä kuuluu?’ kun hän oli kirjoittamassa nimmareita NAMM-messuilla. Turvamies tuli sanomaan, että ’Hei, et voi kiilailla jonossa.’ Yngwie sanoi, että tämä on ystäväni. Se oli aika hauska juttu. Mutta se oli edellinen kerta kun näin hänet. Emme varsinaisesti pidä yhteyttä.”
Bonnet olisi halunnut Malmsteenin säveltävän kappaleen alkuperäisiä Graham Bonnet Bandin soittajia sisältävän bändin parhaillaan työn alla olevalle levylle, mutta mies ei ollut kiinnostunut projektista. Lopulta kappale syntyi Malmsteenin Alcatrazzissa korvanneen Steve Vain kanssa.