Judas Priest -nokkamies avautuu elämäkerrassan nuorena tapahtuneesta seksuaalisesta hyväksikäytöstä – ”Muistan sen kauhun”

MediaPunch / BACKGRID / AOP

Judas Priestin laulaja Rob Halford julkaisee syyskuun lopussa elämäkertateoksensa Confess, jossa tämä kertoo elämästään ja urastaan erittäin avoimesti. Kirjassa Halford muun muassa kertoo, miten häntä käytettiin seksuaalisesti hyväksi, kun hän oli teini-ikäinen. Tekijänä oli hänen isänsä ystävä.

”Se on hyvin tärkeä tarina. Seksuaalinen hyväksikäyttö on kamala asia. Se oli äärimmäisen hämmentävä tapaus eikä olisi voinut sattua pahempaan aikaan – olin nuori mies, joka yritti muutenkin selvitellä asioitaan”, Halford kertoo Variety-lehden haastattelussa.

”Kun puhun siitä nyt, muistan sen kauhun ja pelon, sen tunteen, että halusin juosta karkuun. Mutta samaan aikaan tunsin, että kyse oli kiintymyksestä, joka osoitettiin erittäin raa’alla tavalla. Oli äärimmäisen monimutkainen asia käsitellä sellaista tapausta nuorena miehenä.”

Halford myöntää, ettei välttämättä olisi kertonut tapauksesta kirjassaan, mikäli hänen isänsä olisi yhä elossa.

”En olisi halunnut, että isäni tuntisi, että hän olisi jollain tavalla ollut osallisena asiassa, koska hän ei missään nimessä ollut. Kun puhutaan seksuaalisesta hyväksikäytöstä, ulkopuolisille ihmisille tulee monesti syyllisyydentuntoja. Ajatellaan, että ’Minun olisi pitänyt sanoa jotain’ tai ’On minun syyni, että esittelin nämä henkilöt toisilleen’. Se on domino-efekti”, Halford toteaa.

”Mutta se oli kuitenkin tärkeä tarina kertoa. Nuorena ihmisenä on hyvin altis vaikutuksille ja se ilmenee tavoilla, jotka kantaa lopun elämäänsä ja jotka tekivät minusta sen seksuaalisesti häiriintyneen henkilön, joka olen. Olen aikuisiällä tullut sinuiksi asian kanssa, mutta mikäli minulle ei olisi tapahtunut noin teini-ikäisenä, olisinko toisten kanssa intiimisti eri tavalla? Kenties.”

Halford kuvailee vaikeistakin asioista avautumisen olleen hyvin katarttinen kokemus.

”Se oli aivan kuin olisin käynyt psykologilla, minkä olen tehnyt elämässäni vain kerran. Kun luin tarinaa, ajattelin, että ’Voi luoja, teinkö oikeasti noin? Sanoinko tosiaan noin? Onko tuo oikeasti minä vai joku muu? Miten ihmeessä olen selvinnyt hengissä?’ Vain Luojan armosta, täytyy sanoa.”