Kävipä kerran niin, että Nine Inch Nailsin kiertuemanagerille tehty jekku meni liian pitkälle – mies ajautui hulluuden partaalle

AOP

Nine Inch Nailsin taiteellisena ohjaajana kannuksensa hankkinut graafinen suunnittelija ja sarjakuvapiirtäjä Rob Sheridan jakoi hiljattain Twitterissä pitkähkön tarinan jekusta, joka meinasi mennä mitä karmeimmalla tavalla pieleen.

Sheridan aloittaa kertomalla tilanneensa ThinkGeek-nettikaupasta vempeleen nimeltään Annoy-A-Tron, jonka ainoa olemassaolon tarkoitus on piippailla sietämättömällä äänenvoimakkuudella. Ärsyttävyyden maksimoimiseksi aparaatti mölyää vieläpä täysin satunnaisin väliajoin, jotta sen paikantaminen olisi mahdollisiman vaikeaa. Sheridanin ja kumppaneiden mielestä orkesterin kiertuemanageri, josta Sheridan käyttää tarinassaan nimimerkkiä J, oli mitä sopivin uhri tämän pirullisen laitteen tuottamalle tuskalle.

”Kiertuemanagerin homma on vaikeaa. Hoitelet paljon asioita koko päivän, joka päivä ja saat yleensä syyt niskoillesi pieleen menneistä jutuista ennemmin kuin kiitoksia sujuvasti menneistä asioista. Ja vaikka J olikin todella mukava kaveri, hän oli myös iso mies Teksasista, jolle ei ryttyillä”, Sheridan muistelee. ”Niinpä häntä jekuttaessa piti olla hyvin huolellinen, ja oikeastaan vain pomomme pystyi tekemään niin ilman todellisia seurauksia.”

”Se oli tiimityötä. Pomo kutsui hänet toimistostaan katsomaan jotain keksittyä ongelmaa ja minä hiivin toimistoon, asensin Annoy-A-Tronin J:n pöydän alle, laitoin vempaimen päälle ja poistuin paikalta. Sitten näytin pomolle, että reitti selvä, voit lopettaa feikkikeskustelun”, Sheridan kertoo.

”Pieni kidutuslaite toimi liiankin hyvin! Keksimme syitä mennä J:n toimistoon seuraamaan hänen reaktioitaan. Ensin se oli hauskaa: ’Kuuletko tuon? Joku piippailee täällä! Mikä ihme se on?’ Tiedän, että se oli lapsellista, mutta se oli myös oikeasti hauskaa.”

Kiertuemanagerin ajautuminen miltei hulluuden partaalle alkoi tuoda pilaan pian kuitenkin synkkiä sävyjä.

”Hän karjui ja siirsi kaiken pois huoneestaan. Pelkkä sähköjohdon irroittaminen ei riittänyt, vaan hän tyhjensi toimistonsa täysin paikantaakseen mahdollisen syyllisen kamalaan ääneen. Hän poisti kaiken… paitsi työpöytänsä. Katselimme sivusta ja pureskelimme kynsiämme. Pöytä oli liian iso siirreltäväksi ja sitä paitsi, miksi pöytä muka piipittäisi?” Sheridan muistelee.

”Tässä vaiheessa hän huutaa, kiroaa, ja kävelee ympäri huonetta raivoissaan, koska huone oli typötyhjä, mutta piippailu sen kuin vain jatkui. Hikoillen ja täynnä raivoa J nousi pöydälleen ja alkoi hakata luudanvarrella kattolaattoja, tiputtaen ne yksitellen alas. Hän oli varma, että katossa on pakko olla jotain. Hän oli kuin riivattu ja vitsi oli mennyt tässä kohtaa aivan liian pitkälle. Lopulta pomo kutsui hänet taas muka katsomaan jotain ongelmaa ja minä ryntäsin poistamaan Annoy-A-Tronin pöydän alta. Kun hän palasi, oli piippaaminen loppunut. Hän oli helpottunut, mutta todella hämmentynyt.”

Sheridan sanoo, ettei kiertuemanageri vielä tänäkään päivänä tiedä, mikä hänen huoneessaan oikein piippaili.

”Mutta älkää olko huolissanne, sillä J teki itsekin monia jäyniä muille. Normaalisti olisimme kertoneet hänelle, miten pahasti olimme saaneet häntä jekutettua, mutta en ole koskaan nähnyt kenenkään tulleen noin hulluksi äänen takia kuin J sinä päivänä. Hänen silmissään oli tulta ja hän oli valmis tappamaan. Emme uskaltaneet kertoa hänelle.”

Voit käydä lukemassa miehen tarinan kokonaisuudessaan täältä.