Judas Priest -nokkamies Rob Halford muisteli tuoreessa Goldmine-julkaisun haastattelussa 80-luvun PMRC-kohua, jossa ”Washingtonin vaimot” halusivat sensuroida vaaralliseksi ja haitalliseksi kokemaansa musiikkia. PMRC:n mustalle listalle päätyi Judas Priestin lisäksi muun muassa AC/DC:n, Princen, Madonnan ja Twisted Sisterin kappaleita.
Halford muistelee, miten PMRC ja nuorisoa turmeleva musiikki oli silloin iso puheenaihe, mutta nuoremmat sukupolvet eivät enää edes muista koko asiaa.
– Maailma on todellakin eri tänä päivänä. 10-vuotiaat katsovat Deadpoolia, koska se on hauskaa hupia. Nykynuorilla on paljon vanhemmat päät hartioillaan kuin ennen. He ovat jo 12-vuotiaina ihan erilaisia. Olen nähnyt sen itse seuraamalla sisarusteni lapsia, Halford toteaa.
Tällainen kehitys ei ole pelkästään hyvä asia ja Halford onkin ainakin osittain samoilla linjoilla Nine Inch Nails -yhtyeen nokkamiehen Trent Reznorin kanssa, joka valitteli hiljattain sosiaalisen median tehneen musiikkibisnekselle paljon haittaa, koska kaikki haluavat vain miellyttää massoja ja musiikista on tullut liian turvallista.
– Hänen sanomisissaan on perää. Tarkoitan, muistatko koska olet viimeksi kuullut jotain bändiä ja ajatellut, että ”vau, tämähän on mielenkiintoista ja vihaista, tässä on tulta”? Koska minä en ainakaan muista. Mieleeni ei tule yhtään artistia, joka olisi tehnyt viime aikoina vaikutuksen eikä se johdu siitä, että olen tällainen vanha pieru.
– Mielestäni Marilyn Mansonin jälkeen ei ole tapahtunut mitään jännittävää. Niin kauas taaksepäin minun täytyy mennä, kun alan pohtia asiaa. 90-luvun alussa tarvittiin Nirvana kanavoimaan raakaa voimaa. Kolme suurinta bändiä, jotka todella ravistelivat perustuksia ja olivat tärkeitä, olivat Nirvana, Pearl Jam ja Alice In Chains. Sitä mielestäni Trent tarkoittaa: kun asiat tehdään liian laskelmoidusti ja turvallisesti, tyytyväisyys ja tylsyys iskevät.