Judas Priest -solisti Rob Halford on listannut Rolling Stonelle omasta mielestään 10 kaikkien aikojen parasta albumia.
Alla miehen valinnat lyhyiden perustelujen kera. Pidemmät jorinat voit käydä lukaisemassa täällä.
1. Black Sabbath, Black Sabbath (1970)
”He olivat paikallisia kavereita samasta naapurustosta kuin Priest. Me kirjaimellisesti kasvoimme yhdessä, kehitellen tätä upeaa musiikkia, jota rakastamme, ja jota heavy metaliksi kutsutaan. Valitsin Black Sabbath -albumin siksi, että kuten niin monen bändin kohdalla, enismmäiset kaksi levyä määrittävät sen, millainen yhtye olette.”
2. Led Zeppelin, Led Zeppelin (1969)
”Tällä albumilla on siirtymävaiheen raskasta rockia, jossa on paljon blues-viboja. He ovatkin myöntäneet avoimesti, että tämän bändin matka alkoi blues-pohjalta.”
3. Queen, Queen II (1974)
”Olen aina ollut suuri Queenin fani. Kaikilla kuulemillani Queenin levyillä on oma identiteettinsä, aivan kuten Priestilläkin. Olen aiemmin antanut ymmärtää, että tietyssä mielessä Priest on kuin Queen, sillä Priestillä ei ole kahta samanlaista levyä. Näin on Queeninkin kohdalla. Kakkosalbumi Queen II kiteyttää asian.”
4. The Beatles, A Hard Day’s Night (1964)
”Tämä oli vaikea valinta, sillä olin jo valitsemassa Sgt. Pepperin, sillä niinhän kaikki tekevät, mutta tämän soundissa on vain sitä jotakin. Muutamassa vuodessa She Loves Youn jälkeen he alkoivat suhtautua melko vakavasti siihen, kuinka he rakensivat biisejä ja keskittyivät enemmän kehittämään muusikillista puoltaan, joka kasvaa matkan varrella.”
5. The Rolling Stones, Get Yer Ya-Ya’s Out! (1970)
”Valitsin tämän Rollareiden livelevyn, sillä jos olet joskus nähnyt yhtyeen livenä, tiedät ettei heidänkaltaistaan ole toista. Se tapa, jolla he muuntavat studiotyönsä live-esitykseksi on sähköistä. Kun bändi astelee lavalle, on kuin uusi ulottuvuus aukeaisi. Rollareiden kohdalla sanat eivät vain riitä. Sinun täytyy nähdä heidät itse.”
6. Deep Purple, Machine Head (1971)
Valitsin Machine Headin siksi, koska kyseessä on raju ja intensiivinen levy. Aina on väännetty siitä, onko Purple hard rock- vai heavy metal -bändi. Priest rundasi heidän kanssaan, ja katsoin heidän esiintyvän monta, monta kertaa lavan sivusta. He kuulostavat minusta raskaalta — todella raskaalta… Kaikista Deep Purplen levyistä, tämä todella toimii minulle.”
7. The Jimi Hendrix Experience, Axis: Bold as Love (1967)
”Olen aina ollut turhautunut kitaristi, napannut soittimen käsiini ja yrittänyt opetella soittamaan sitä, mutta se hämmentää minua. En vain ymmärrä kuinka kitaristit tekevät sen. Se on vain uskomatonta. Ja Jimi Hendrix on todellinen maestro.”
8. David Bowie, The Rise and Fall of Ziggy Stardust and the Spiders From Mars (1972)
”Tämä kaveri vei faninsa matkalle. Oliko hän Ziggy Stardust? Oliko hän Thin White Duke? Hunky Dory? Heroes? Tin Machine -sivuprojekti? Hänen viimeinen mahtava musiikkinsa [Blackstar]? Kukaan muu ei yllä sellaiseen kuvastoon, jonka Bowie loi jokaisella levyllään. Hän oli naamioiden mestari. Olimme aivan innoissamme kun tiesimme uuden Bowie-levyn olevan tulossa, ja kaikista niistä Ziggy Stardust -albumi resonoi minulle, sillä olin levyn kiertueen keikalla Wolverhamptonin Civic Hallissa.”
9. Cream, Disraeli Gears (1967)
”Se on vain upea esimerkki kolmen ihmisen uskomattomista muusikonkyvyistä. Triona on hyvin vaikeaa luoda yhteys, ja se vuorovaikutus, erityisesti perkussiivisella puolella Ginger [Baker] ja Jack [Bruce] oli todella, todella erityistä.
10. Pantera, Cowboys From Hell (1990)
Pantera tuli kuvioihin 90-luvun alussa. He olivat olleet kasassa jo aiemmin, mutta yhtäkkiä he löivät läpi ja murskasivat kaikki tieltään Cowboys From Hellillä. Jos tunnet musiikkia ja rock’n’rollia, tiedät, että hienoja juttuja tapahtuu aina vuosikymmenten alussa. Kun kuulin Cowboys From Helliä, tiesin sen muuttavan asioita.”