Bob Dylan ei liiemmin lehdistölle mielipiteitään latele. Dylan pärjää urallaan aivan hyvin ilman mediahuomiota, joten mieheltä saadaan tavallisesti turhaan pyytää haastatteluja. Nyt Wall Street Journal kuitenkin sai syystä tai toisesta Dylanin jututettavakseen. Maksumuurin taakse jätetty haastattelu on julkaistu kokonaisuudessaan myös Dylanin verkkosivuilla.
Dylan harmittelee artikkelissa sitä, miten nykyään kaikki on liian helppoa. ”Kaikesta on tullut liian pehmeää ja kivutonta. Maapallo voisi oksentaa ulos kuolleet ja taivaalta voisi sataa verta, ja me vain kohauttaisimme olkapäitämme”, Dylan sanoo. Tähän kohtaan voisi vaikka laittaa sen pakollisen Grampa Simpson -meemikuvan. Toisaalla artikkelissa lauluntekijäsuuruus innostuu kommentoimaan nuoremman sukupolven muusikoita – tai ”nuoremman” merkittäköön tässä kohtaa lainausmerkkeihin, sillä Dylan mainitsee nimeltä esimerkiksi Metallican, Duff McKaganin, Gallagherin riitaisat veljekset, Nick Caven, Eminemin ja Jack Whiten. Ja nämä siis mainitaan sellaisina artisteina, joista Dylan ilmeisesti pitää.
”Esiintyjät ja lauluntekijät suosittelevat minulle kaikenlaista. Toisaalta jotkut [artistit] vain ilmestyvät eteeni yhtäkkiä”, Dylan kertoo, kun haastattelija kysyy, kuinka hän löytää uutta musiikkia nykyään.
”Jotkut näistä olen nähnyt keikalla. Oasis-veljekset, pidän heistä molemmista. Julian Casablanca, The Klaxons, Grace Potter. Olen nähnyt Metallican keikalla kahdesti. Olen nähnyt erikseen vaivaa päästäkseni näkemään Jack Whiten ja Alex Turnerin. Zac Deputyn olen löytänyt hiljattain. Hän on yhden miehen bändi kuten Ed Sheeran, mutta hän esiintyy istualtaan.”
”Olen Royal Bloodin, Celesten, Rag’n’Bone Manin, Wu-Tangin, Eminemin, Nick Caven ja Leonard Cohenin fani. Kaikkien artistien, jotka hallitsevat sanat ja kielen, joiden visio on yhdenmukainen omani kanssa.”
Hyvä, että kuunneltavaa riittää sitten! Kiinnostavaa luettavaa tuo koko alkuperäinen haastattelu, kannattaa tsekata.