Bruce Dickinson vieraili Classic Rock -lehden jututettavana kertomassa tulevasta The Mandrake Project -soololevystään, ja toki jutussa puhutaan myös Iron Maidenista. Dickinson muistelee muun muassa sitä aikaa, kun Iron Maidenista happamissa tunnelmissa vuonna 1993 poistunut laulaja palasi vanhan yhtyeensä jäsenistöön kuusi vuotta myöhemmin. Reunion osoittautui erittäin menestyksekkääksi, mutta ihan käden käänteessä se ei tapahtunut.
Idea Dickinsonin paluuseen tuli manageri Rod Smallwoodilta, ja kun Bruce antoi ymmärtää, että hän voisi olla kiinnostunut uudesta Maiden-pestistä, järjestettiin tapaaminen, jossa Dickinson, Maiden-miehistö ja Smallwood neuvottelivat managerin kotona Brightonissa. Dickinson kertoo, että Harris suhtautui tilanteeseen hyvin varauksellisesti.
”Steve oli hyvin epäluuloinen. Hän kysyi, miksi oikein haluat tulla takaisin”, Dickinson kertoo haastattelussa.
”Vastasin, että haluan palata, koska – ystävieni sanoja lainatakseni – maailma tarvitsee Iron Maidenia. Toisekseen uskon, että voimme tehdä upeaa musiikkia yhdessä.”
Dickinson kertoo keskittyneensä puhumaan mieluummin hienosta tulevaisuudesta kuin loisteliaasta menneisyydestä. Maidenista ei haluttu nostalgia-aktia vaan uusiin seikkailuihin keskittyvä yhtye.
”Sanoin, että pyyhimme menneet pois rakentamalle loistavan tulevaisuuden”, Dickinson sanoo, ”Tosin ihan ensiksi sanoin suulaana miehenä, että totta kai olemme parempia kuin Metallica. Ihmiset aina ihmettelevät, että eihän noin voi sanoa, mutta vastaan siihen, että niin minä juuri sanoin.”
”Täytyy olla tuollainen asenne”, Dickinson jatkaa. ”Eihän Mick Jaggerista tullut Mick Jagger niin, että hän anteeksipyytelevästi sanoi jotain tyyliin ’joo, olemme aika hyvä bändi, melkein yhtä hyvä kuin Beatles’. Kerroin muulle bändille, ettemme tee pelkkiä greatest hits -levyjä, vaan teemme uuden albumin ja siitä tulee helvetin kova. Ja niin tapahtui. Brave New World (2000) lunasti odotukset, ja olimme jälleen vauhdissa.”