Bob Dylan julkaisee 31. maaliskuuta uransa ensimmäisen tripla-albumin, joka sisältää vanhoja amerikkalaisia ikivihreitä 30-, 40- ja 50-luvuilta. Triplicate jatkaa siis näin edellisten albumien, Fallen Angelsin (2016) ja Shadows In The Nightin (2015) linjaa. Näilläkin levyillä Dylan tulkitsi vanhoja, pääasiassa Frank Sinatran tunnetuksi tekemiä klassikoita.
Dylan kuitenkin sanoo verkkosivuillaan julkaisemassa haastattelussa, ettei hän mitenkään kaipaa takaisin vanhoihin aikoihin vaikka onkin nyt tulkinnut ja julkaissut runsaasti nostalgisia ja vuosikymmeniä vanhoja lauluja – eikä hän murehdi siitä, miten fanit ottavat nämä levyt vastaan.
– En sanoisi näitä nostalgisiksi. En haikaile menneitä aikoja enkä kulje mitään muistojen polkuja kohti vanhoja hyviä päiviä tai jotain, mitä ei enää ole. En yritä emuloida mennyttä, moni näistä kappaleista ovat hyvin maanläheisiä ja helposti lähestyttäviä, hyvin tässä ja nyt, Dylan toteaa.
– Nämä kappaleet ovat sydäntäsärkevintä musiikkia mitä on koskaan taltioitu levylle ja halusin tehdä niille oikeutta. Nyt kun olen elänyt ja käynyt ne läpi, ymmärrän niitä paremmin. Ne vievät sinut pois valtavirran puristuksesta, jossa asiat vaikuttavat erilaisilta, mutta tosiasiassa kaikki on sitä yhtä ja samaa. Moderni musiikki on niin laitostunutta ettei sitä edes ymmärrä. Mutta nämä kappaleet ovat kylmiä ja selvänäköisiä, niissä on suoraa realismia ja uskoa tavalliseen elämään – aivan kuten harvaisessa rock ’n’ rollissa.
– Nämä kappaleet on tarkoitettu tavallisille tallaajille, rahvaalle. Sellainen voi olla Dylan-fani tai kenties ei ole, en tiedä.