SOUNDI 09/08

MOUKKA
www.moukka.com

Yleensä kuukauden demo -tittelin voittajat ovat ainakin kertaalleen vierailleet demoefektissä, mutta kuopiolainen Moukka ilmestyy suoraan puskista ja korjaa potin talteen. Mistään tuoreesta ryhmästä ei silti ole kysymys, vaan bändi on toiminut yhdessä enemmän tai vähemmän aktiivisesti kuusi vuotta. Moukan musiikkia siivittää syvä melankolia. Biisit perustuvat raskaasti rouhiville kitaroille ja murheellisille melodioille, joissa on pitkin matkaa harvinaisen nokkelia käänteitä. Kokonaisuus on kerta kaikkiaan vakuuttava. Moukan vaikutteita voi löytää moneltakin suunnalta, mutta bändi on sulattanut niistä ainutlaatuista möyrinää. Moukka on takuuvarma valinta, mikäli on joskus innostunut Verenpisarasta ja Maj Karman tekemisistä, mutta Moukka ei ole missään nimessä suoraan verrannollinen näihin. Moukan ilmaisu on demolla suurta ja järkälemäistä. Massiivisten biisien rosoisuus, pinnalla hiippailevat melodiat ja kiehtovat sanoitukset saavat aikaan uljaan tunnelman.

Usein bändit alkavat tehdä demoja melkein heti perustamisensa jälkeen. Miksi te olette julkaisseet demon vasta nyt, laulaja ja basisti Paulus Mertanen?
– Alussa meillä ei ollut kauheasti aikaa soittaa yhdessä eikä linjakaan oikein ollut selvillä. Vuosi pari sitten saimme oman kunnollisen treenitilan. Siitä lähtien olemme soitelleet tosimielellä ja pyrkineet tekemään omia kappaleita hyvään kuntoon. Olihan pieniä rakenteluja ja pohjia ennenkin, mutta ne eivät olleet siinä kunnossa, että olisimme halunneet äänittää ne. Huonoja emme lähde tekemään missään nimessä. Tarkoitus on tehdä sellaista musiikkia, jota kehtaa kuunnella itse ja soittaa muillekin. Turha keskeneräistä on lähteä viemään eteenpäin.

Miten bändi alun alkaen syntyi?
– Rumpali ja kitaristi ovat tunteneet pikkupojista ja soitelleet yhdessä erilaisissa metalliprojekteissa. Minulla oli yksi projekti 2000-luvun alussa. Siihen tarvittiin uusia soittajia. Pojat tulivat sisään ja toiset soittajat lähtivät pois muiden kiireiden ja innos­tuksen puutteen vuoksi. Me kolme jäimme jäljelle. Siitä lähtien on menty näin, kun olemme tulleet hyvin toimeen soitannollisesti ja henkilökemioiden puolesta.

Olitteko aluksi puhtaasti cover-linjoilla?
– Soittelimme aluksi raskaamman puoleista rock-musiikkia. Metallia, lähinnä ulkomaalaisia bändejä. Emme tainneet soittaa kotimaista ollenkaan. Oli meillä silloin jotain omia melodiapohjia myös. Omat sanoitukset olen aina tehnyt suomeksi.

Ja ilmeisesti laitatte paljon painoarvoa teksteille. Minkälaiset aiheet inspiroivat sinua erityisesti?
– Nyky-yhteiskunnan tila, yksilön valinnat, elämän erilaiset ilot ja surut. Ehkä surut enemmän. Kun katsoo nyky-yhteiskunnan menoa, enemmän tragediat ja surut hyppäävät silmille. Teksteistä on toivottavasti havaittavissa valonkin pilkahduksia. Että toivoa on.

Kappaleista kuulee, että taidatte kiinnittää erityistä huomiota myös sovituksiin?
– Yritämme löytää biiseihin omaperäisyyttä ja pyrimme menemään vähän eri reittiä, kun samaa polkua on jo kuitenkin tallattu niin paljon, mutta väkisin emme tietenkään etsi omaperäisiä keinoja. Saatamme kokeilla erilaisia vaihtoehtoja, jos jotain kohtaa voi kehittää ja koitamme löytää kaikkia tyydyttävän ratkaisun. Ainakin tähän mennessä sellainen on aina löytynyt. Tarkoituksenamme on haastaa itsemme ja kuulijamme jollakin tavalla.

Moukka ei ole soittanut vielä keikan keikkaa. Miksi näin?
– Hinku päästä vetämään livenä on kova, mutta meillä ei ole riittävästi biisejä. Olemme nyt tehneet uusia biisejä, kun keikkaa olisi tarjolla. Teemme siis nyt sisältöä settiin.

Miten luulet, että teidän järkälemäinen musiikki toimii livenä?
– Luulen, että se toimii ihan hyvin. Osaavia miehiä, jyräkkä, matala soundi ja muutenkin energinen meno. Toimii se varmasti. En pelkää, etteikö se toimisi.

Kaiken kaikkiaan vaikuttaa siltä, että olette kiiruhtaneet todella hitaasti?
– Olemme tehneet kovimman rutistuksen varmaan viimeisen vuoden aikana. Päätimme tehdä keskeneräiset biisit loppuun ja käydä nauhoittamassa ne. En tiedä, onko savolainen lupsakkuus vai mikä syynä siihen, että emme ole saaneet enempää aikaiseksi ja lyhyemmässä ajassa. Nyt bändi tuntuu olevan sellaisella tasolla, että kehtaa lähteä soittelemaan.

 

Muut katsastetut

ENTHROPE
www.enthrope.com
Enthrope on kyllä hieno bändi. Kun eteerinen melodisuus kohtaa death metallin ja murinalaulun, yhdistelmästä syntyy Enthropen käsissä huikeata metallia. Yhtyeen kappaleet ovat kuin sulaa laavaa, joista pulpahtelee pisteliäitä pieniä purkauksia. Enthropen tavoittelema ilmava äänimaisema kosketinsoittimineen ja rytmiset riffisivallukset kuhertelevat keskenään venyttäen biiseihin uljaita jännitteitä. Enthropen biiseissä epäjärjestys kohtaa järjestyksen ja kaaos löytää harmonian.

AUTERE
www.autereband.com
Turkulaisesta Autereesta on kehittynyt bändi, jota ei sivuuteta enää pelkällä olankohautuksella. Yhtyeen uudet biisit ovat kertaluokkaa parempia vanhoihin verrattuna. Bändi sitoo oivallisella tavalla nippuun ruotsalaisen ja amerikkalaisen deathin langat, suorittaa omat onnistuneet kokeilunsa ja päätyy saamaan aikaan piinallisen hienoa murinaa. Joukkoon mahtuu niin perinteistä melodista riffittelyä kuin kokeellisempaa taidemaalailua. Ja kaikki tämä sujuvasti sulassa sovussa. Vaikka Autere tavoittelee ääribrutaalia ilmaisua, sen biisien ilmavuuteen mahtuu sopivasti keventäviä elementtejä, jotka puhaltavat sävellyksiin sielun. Synkkää ja painostavaa, siitä Autereessa on kysymys.

THE PHYSICISTS
www.physicsdomain.org
Yleensä metallibändit laulavat lohikäärmeistä, viikingeistä tai pimeistä voimista. The Physicistsin kappaleet puolestaan käsittelevät matematiikkaa ja fysiikkaa. Bändiä olisi helppo pitää pelkkänä vitsinä, mutta näin ei ole. Yhtye on vakavissaan konemetallinsa kanssa. Bändi on kaukana metallibändien perikuvista, jopa konemetallibändien. Bändi kokeilee rohkeasti ja tuottaa kiehtovia äänimaisemia. Kokonaisuus on kuitenkin vähän hajallaan ja biisien rikkonaiset rakenteet melkein leviävät käsiin. Parhaimmillaan bändi saa aikaan ankaraa groovea, josta voisi löytyä ankaruutta vähän enemmänkin. The Physicists tuskin houkuttelee suuria yleisöjä, mutta mitä väliä sillä sitten on.

AMENDFOIL
www.amendfoil.com
Äetsän pojat pistivät bändin pystyyn viime vuoden lopulla ja jo tammikuussa yhtye oli demon kimpussa. Nopeata toimintaa, mutta jos yhtye on tuottelias, niin toimittava on heti. Alkuun Amend Foilin kovin tavanomainen death häiritsee, mutta kun yhtye esittelee vastapainoksi puhtaalla laululla ja veikeillä melodioilla varustettua osaamistaan, bändi kohottaa osakkeitaan. AF on persoonallinen yhtye, mutta sitäpä kiusaakin perinteet. Ne tuntuvat sitovan bändin käsiä hieman liikaa ja samalla peittää yhtyeen omaperäistä taiturointia.

SCARSICK
www.scarsickband.com
Scarsick käsittää metallin laajasti, sillä yhtye ilmoittaa musiikistaan löytyvän metallin ja progen lisäksi jopa poppia. Ja näin onkin. Demon aloitusraidan alkua kuunnellessa tulee miettineeksi, onko demo päätynyt ihan oikeaan pinoon. Mutta kyllä sitä metallisempaakin asennetta sieltä pukkaa. Bändi ei ole perinteisessä mielessä raskas eikä edes rankka. Pikemminkin se on tunnelmallinen, kepeäkin. Ainakin biisit ovat tarttuvia ja moisen materiaalin luulisi helpostikin saavan soittoaikaa radiossa. Scarsick tekee kaiken kaikkiaan vakuuttavaa jälkeä, mutta Säynekosken makuun se on turhan kevyttä.

CRIMSON SUN
www.crimson-sun.org
Crimson Sun esitteli jo edellisellä demollaan vahvoja näyttöjä. Viimeksi bändin lauluosuuksilta jäi kaipaamaan voimaa. Solistin ääni soi edelleen kuulaana ja hauraana, mutta jostain syystä hänen laulutapansa istuu sävellyksiin erittäin hienosti. Aivan kuin hauraus toisi kappaleisiin tärkeän uuden ulottuvuuden. Crimson Sunin biiseistä voi aistia muun muassa lieviä Nightwish-piirteitä, mikä lähinnä kertoo bändin kunnianhimosta. Bändin kappaleet ovat vahvoja järkäleitä, jotka silti toimivat jäntevästi ja ilmavasti. Crimson Sun alkaa selvästi olla valmista kauraa.

UNBORN GENERATION
www.unborngeneration.com
Pieksämäkeläisbändi Unborn Generation soittaa ainoastaan puolen tunnin keikkoja, mutta sen ymmärtää. Kun yhtyeen päästää irti, tanner tömisee ja aitaa kaatuu siihen malliin, etteivät soittajat voi jaksaa kauaa. UG on leimallisesti grindbändi, mutta se ei sittenkään edusta täysin silmitöntä kaahausta. Välillä UG koukkaa luontevasti hooceen puolelle ja jää kurkistelemaan thrash-vaikutteiden takaa. UG:n grind on tavanomaista kunnianhimoisempaa juuri useiden sävyjensä ansiosta, ja lyhyet hengähdystauot helpottavat kokonaisuuden omaksumista. UG pystyy hienolla tavalla yhdistelemään eri tyylejä ja olemaan silti uskollinen grindille.

PRESSURE POINTS
www.pressure-points.net
Heinolalainen progemetallia vähän Opethin malliin pistelevä yhtye hämmästyttää kokonaisvaltaisella osaamisellaan. Soittajat ovat taitavia ja tyylitajuisia. Heidän käsistään syntyy jälkeä, joka samalla viiltää ja silittää. Yhtye loihtii erittäin sulavalinjaista musiikkia tinkimättömällä asenteella. Bändi yhdistelee musiikissaan örinää ja puhdasta laulua, mutta yhdistelmä ei oikein ota toimiakseen. Örinälaulu onnistuu joltisenkin miehekkäästi, mutta puhdas laulu on harmillisen väritöntä. Kun laulupuoli tulee kuntoon, PP:llä ovat asiat kohdallaan.

SKIRMISH
www.skirmishband.net
Skirmish on vasta kolmen vuoden ikäinen ryhmä, mutta demoja on takana jo kolme. Edellisellä demollaan bändi antoi hieman persoonattoman kuvan itsestään, mutta uutuudellaan bändi pystyy paikkaamaan puutteitaan. Bändi yhdistelee vanhaa thrashia ja viime vuosikymmenen alun deathia. Vaikutteet kuuluvat, mutta nyt bändi pystyy paremmin tuomaan vanhaan myös jotakin uutta. Se ei ole ehkä täysin ennenkuulumatonta sekään, mutta selkeästi parempi lähtökohta lähteä kehittelemään uusia ideoita.

SEITH
www.myspace.com/seithofficial
Oululaisbändin esiaste kehitteli musiikkia pitkään, ennen kuin bändi vasta viime vuonna aloitti kunnolla toimintansa. Eikä kehitystyön tulos kuulosta lainkaan hullummalta. Bändi laskee musiikkinsa pohjalle hitaasti etenevän paksun jyrämaton, jonka koristeena on puhdasta kitarointia. Biisejä johdattelee tymäkkä bläkkisörinä. Seith todistaa omalta osaltaan yksinkertaisen olevan kaunista. Melodiset riffit ovat hienoja ja ne koristeet kruunaavat paketin. Demo on varsin pitkä ja hetkittäin massiivinen musiikki tuntuu pyörivän paikallaan, mutta loppujen lopuksi ne hetket jäävät lyhytaikaisiksi. Parhaiten Seith toimii terapiamusiikkina.

CURIMUS
www.curimus.com
Loimaan oma Curimus pistää uudella demollaan selvästi paremmaksi debyytistään. Linja pitää, eli tyylillisesti liikutaan deathin ja thrashin maastossa. Bändi on korjannut asemiaan asennepuolella, ja vaikka biisirakenteet ovat edelleen yksinkertaisia, juuri yhtyeen asenne piiskaa niihin voimaa. Lisäksi sävellykset jo sinällään vaikuttavat edeltäjiään paremmilta yksinkertaisesti tehokkaiden riffien ansiosta. Silti bändiltä voi odottaa vielä piirun verran yksilöidympää ilmettä sävellyksiin.

EXREMAINS
www.myspace.com/exremains
Vanhan liiton mättö näyttää olevan tänä päivänä suosiossa. Kortensa kekoon kantaa myös helsinkiläisjoukkue, joka on vuoden vanha ärjy tulokas. Bändi määrittelee tyylinsä listaamalla suunnilleen kaikki vähänkin rankemmat metallin alalajit. Lauseessa yhdistyy totuus ja bändin heikoin lenkki. Yhtye ei ole hahmottanut musiikillista linjaansa riittävän selkeästi, vaan möyrii vähän siellä täällä. Bändi on kaikesta huolimatta jo terävässä kunnossa, vaikka hienosäätöä kaivataankin lähes kaikilla rintamilla. Linjattomuudesta huolimatta yhtyeellä on perusasiat biisinteossa kohdallaan, kunhan bändi vielä löytää niitä hyviä ideoita ja omaperäisyyttä.

COMA OF LOSS
www.myspace.com/comaofloss
Tamperelaisbändin syntysanat lausuttiin seitsemän vuotta sitten ja yhtye ristittiin Nakediksi. Myöhemmin nimenvaihdos oli tarpeen, kun tyyli muuttui miehistönvaihdosten myötä. Bändi piiskaa deathia hieman progehtavilla vaikutteilla. Lähtökohta on hyvä, mutta toteutus ontuu. Biiseistä on vaikea saada otetta, sillä yhtye ei ole pystynyt jäsentämään itselleenkään, mitä COL loppujen lopuksi hakee. Soitannollisesti yhtye on tanakka, joskin laulajan örinä kuulostaa lähinnä huolimattomalta murinalta. Kummallisen sekasikiön sisällä voi aistia siemenen itävän, mutta tässä vaiheessa on vaikea alkaa ennustaa, mitä sieltä lopulta lähtee kasvamaan. Vain aika voi auttaa asiaa. Rohkeista kokeiluista kuitenkin plussaa.

RUIN
www.ruinband.org
Ruin määrittelee linjansa thrashriffeiksi ja örinälauluksi. Samalla bändi myöntää, että yhdistelmä ei kuulosta maailman omaperäisimmältä. Oikeassa ovat. Periaatteessa Ruinin biisit ovat toimivia paketteja, mutta liian usein demoa kuunnellessa huomaa olevansa vailla jotakin omaperäisempää. Tällaisenaan bändi vain yhdistää laajalta poimimiaan vaikutteita ilman minkäänlaista suodatusta. Yhtyeenä Ruin on kuitenkin taitava. Neljä vuotta ovat koulineet bändistä toimivan metallikoneen.

THE SERPENT SUN
www.theserpentsun.com
TSS on laajentanut soundimaailmaansa sitten edellisen demonsa. Nyt mukana ovat kosketinsoittimet, joita käytetään silti hillitysti ja harkiten. Bändi on jälleen piirun verran napakoitunut ja asenteessa on ylpeyttä omaa työtä kohtaan. Bändi on löytänyt biiseihinsä näppäriä riffejä, jotka koukuttavat kuulijaa mainiosti. Päälinja on silti edelleen yksinkertaisissa perusasioissa, joita elävöitetään tyylitajuisilla koristeilla. Bändi voi pistää tyytyväisenä uuden sulan hattuun.

BLOODREAD HOURGLASS
www.brgh.net
BRHG on ollut hiljaa muutaman vuoden ja todennäköisesti viettänyt aikaa ahkerasti soittaen, sillä bändi on selkeästi tiukemmassa kunnossa kuin edellisellä demollaan. Deathin ja thrashin yhteensulauma laukkaa tanakasti ja yhtyeen tyyli on täsmentynyt. Biisit edustavat periaatteessa genren perinteistä materiaalia, mutta sovituksillaan yhtye saa luoduksi niihin ulottuvuuksia, jotka puhaltavat henkeä biiseihin. BRHG ei ole pelkkää mättövaihdetta, vaan yhtye tervehtii aika ajoin tehokkailla melodioilla.

CHROME
www.chromecrew.com
Chromella on takanaan kohtuullisen pitkä historia. Niinpä bändin thrashia ja deathia yhdistelevässä musiikissa palaset ovat loksahtaneet paikoilleen jo kauan sitten. Bändi kuulostaa entistä tiukemmalta ja groovaakin mukavasti. Biisimateriaali vain jättää paljon toivomisen varaa. Periaatteessa kappaleet ovat sujuvia ja toimivia, mutta sisältö on kovin perinteinen. Ei bändiä aivan mielikuvituksen puutteesta voi syyttää, mutta musiikilta odottaa rohkeampia avauksia. Perinteillä toki on arvonsa, mutta ei niitä tarvitse silti orjallisesti noudattaa.

ORPHERIA
www.mikseri.net/orpheria
Orpherian jäsenet ovat vielä kohtuullisen nuoria. Lahtelaisbändiltä syntyy jo miehekästä melodista deathia, joka piipahtaa progemetallinkin puolella. Bändi on soitellut yhdessä pari vuotta, ja käsillä on ryhmän ensimmäinen demo. Yhtye on kohtalaisen hyvällä alulla. Soittopuoli toimii, mutta biisit kaipaavat lisää omaleimaisuutta. Örinälaulu on tanakkaa kuunneltavaa, mutta puhtaaseen lauluun siirryttäessä sävyt katoavat. Yhtye viljelee jo nyt biiseissään runsaasti hyviä ideoita, mutta ne eivät nykymuodossaan saa täysin vakuuttuneeksi. Silti bändin debyyttidemo on lupaava näyttö.

SCREAMCHAIN
www.myspace.com/screamchain
Screamchain on kotoisin Valkeakoskelta ja soittaa rokkia. Parin vuoden ikäinen bändi on harvinaisen tanakka ja groovea piisaa. Yhtyeen biiseissä haisee hiki ja räkä lentää. Yhtye on kaikin puolin osaava ja erityiskiitos kappaleiden toimivuudesta kuuluu rumpalille, sillä hän valaa bändin musiikille tukevan kivijalan. Biisitkin osoittautuvat vahvoiksi sävellyksiksi, mutta silti paikoittain löytyy katvealueita. Täydellistä rock-biisiä ei kuitenkaan ole vielä tehty. Screamchainin kannattaa ehdottomasti jatkaa yrittämistä.

CRYAL
www.cryal.net
Noin vuoden ikäisen Cryalin jäsenet tuskin ovat eilisen teeren poikia, sillä yhtye pistelee Ruotsin deathia napakalla asenteella. Bändi hyödyntää biiseissään paljon kitarapohjaisia melodioita, ja kyllä niitä melodioita löytyy myös laulajan murinasta. Yhtye onnistuu joltisenkin hyvin ensimmäisellä demollaan, mutta parannettavaa on vielä paljon. Vaikka kappaleet sinänsä toimivat, sisällölliseen puoleen on syytä kiinnittää huomiota. Nyt kappalevalikoima jää hieman persoonattomaksi, sillä samankaltaista melodista deathia on jo paljon olemassa. Yhtyeen kannattaisi miettiä tarkemmin sovituksia
ja biisien rakenteita. Helmien sijoittelu sopiviin paikkoihin
avaisi kummasti yhtyeen musiikkia.

DEATH CALM
www.deathcalm.tk
Joensuulaisbändin jäsenet lienevät vielä joltisenkin nuoria, sillä yhtyeen musiikillinen näkemys on vielä hajanainen ja jäsentymätön. Bändi esimerkiksi laulaa sekä suomeksi että englanniksi, mutta jatkossa pääkieli kannattaisi valita. Kappaleissaan bändi yhdistelee vanhaa heviä punkkiin, ja biiseistä löytyy muutamia nokkeliakin ideoita, joita bändi ei kuitenkaan ymmärrä hyödyntää riittävässä laajuudessa. Vaikka demo on kaiken kaikkiaan haparoiva, biiseissä on silti jotakin ainutlaatuista. DC:n tehtäväksi jää löytää musiikkinsa olennainen ja lähteä kehittämään ydinalueitaan.

OF YOUR FUNERAL
Loviisalaisyhtye on tuore kokoonpano, ja vaikka yhtyeen jäsenillä on selvästi kokemusta, musiikillinen linja etsii vielä muotoaan. Bändi määrittelee tyylinsä melodiseksi metalliksi. Harmi vain, että yhtyeen valitsemalla polulla on astellut jo paljon bändejä. OYF kaipaa selvästi enemmän persoonallisuutta, sillä nykyisellään yhtye on tyypillistäkin tyypillisempi. Melodioita yhtye toki osaa tehdä, ja niiden ansiosta biiseissä on herkkyyttä. Kunpa laulajan äänivarat riittäisivät samaan. Solisti kuulostaa väkinäiseltä ja liian rouhealta bändin kappaleisiin nähden.

QUARTER OF BLIND ANGER
www.bandqba.com
Mitä ihmettä QBA:lle on tapahtunut? Kolmen vuoden takaiseen demoon verrattuna uusi on selvästi heikompi, mutta syykin lopulta löytyy, sillä miehistössä on tapahtunut muutoksia. Bändi on lähtenyt tavoittelemaan rankempia sävyjä musiikkiinsa, mutta kaikilta osin rahkeet eivät ole riittäneet. Aiemmin niin napakalta ja perusteelliselta kuulostanut yhtye on paikka paikoin vähän huolimaton, eikä entisen kaltaisesta groovesta ole juuri tietoakaan. Nykyinen laulaja hallitsee örinäpuolen kohtuullisen hyvin, mutta puhdas laulu on kummallisen tukkoista ja ohutta.

FORGOTTEN HORROR
www.forgottenhorror.com
Neljän vuoden ikäinen kuopiolaisbändi on liikkeellä debyyttidemollaan. Bändi paiskoo blackin ja thrashin sekoitusta, ja pitkän harjoittelun ansiosta biisit pysyvät bändillä hyvin kasassa. FH on teknisiltä valmiuksiltaan hyvässä vedossa ja biisitkin ovat rakenteellisesti toimivia. Mikäli bändi haluaa päästä eteenpäin, kappaleisiin tulisi saada reilusti enemmän sisältöä ja omaperäisyyttä. Nyt biiseissä ei ole juuri lainkaan sellaista tarttumapintaa, josta yhtyeen voisi muistaa.