Jenkkikiertueelle lähtevä Steve N’ Seagulls: ”Kilpailu on valtavaa, hyviä bändejä on paljon enemmän kuin keikkapaikkoja”

Steve N’ Seagullsin pari päivää sitten uutisoitu listamenestys Yhdysvalloissa toi Soundin sivuille melkoisen yleisöryntäyksen. Mitä ilmeisimmin jähmeästi rämpivässä Suomessa on nyt tilausta iloisille uutisille, että suomalaiset pärjäävät maailmalla. Siispä onneksi olkoon vielä kertaalleen orkesterille, eipä sitä joka päivä jenkkilistoja valloiteta!

Yhtye aloittaa huomenna Yhdysvaltain-kiertueensa, ja kysyimme rundin alla bändiltä sähköpostitse kuulumisia. Kysymyksiin vastasi orkesterin banjonsoittaja (banjisti?) Herman.

Uusi levynne Brothers in Farms nousi Billboardin Bluegrass Albums -sarjan ykköseksi. Onneksi olkoon sijoituksesta! Millaisia ajatuksia tällainen listamenestys teissä herättää?

”Kiitokset! Sijoitus Bluegrass-listan kärjessä merkitsee meille tietenkin todella paljon. Se on iso meriitti, kun ajatellaan, että bluegrass on siellä hyvin juureva ja perinteitä tunnustava genre. Onhan siellä tosin paljon bluegrass-soitinnuksella toteutettua modernimpaakin musiikkia, mutta pääsääntöisesti yhtyeet tuntuvat edustavan perinteistä tyyliä. Siinä mielessä ollaan kyllä outoja lintuja.”

Olette tehneet runsaasti keikkoja maailmalla. Onko keikkojen ilmapiiri ollut sellainen, että osasitte odottaa uuden levyn saavan lämpimän vastaanoton?

Ranskassa nähtiin eturivissä kouluikäisiä lapsia vanhempineen seuraamassa esitystä, ja vain parin metrin päässä taaempana pyöri noin 30 nuoren miehen muodostama moshpit.
– Herman

”Keikat ulkomailla vaihtelevat 200 hengen klubeista kymmeniätuhansia vetäviin festareihin. Vastaanotto on aina ollut hyvin positiivista, ja on ollut mahtavaa päästä soittamaan erilaisille yleisöille. Ranskassa nähtiin eturivissä kouluikäisiä lapsia vanhempineen seuraamassa esitystä, ja vain parin metrin päässä taaempana pyöri noin 30 nuoren miehen muodostama moshpit. Ainakin keikat tuntuvat lämmittävän monenlaista kuulijaa. Toivottavasti näin on myös uuden levyn laita.”

Olette juuri aloittamassa kiertueen Yhdysvalloissa. Miten kuvailisitte asemaanne tai herättämiänne reaktioita Jenkeissä?

”Yhdysvallat on iso maa. Kiertäminen siellä on aivan toisenlaista kuin Euroopassa. Aivan selvästi voi huomata, että jossain päin maata ollaan tunnetumpia kuin toisaalla. Silti joka paikassa on tullut ihmisiä keikoille ja moni on kysellyt, mistä päin maata ollaan. ’Finland’ ei välttämättä anna tyhjentävää vastausta, vaan täytyy täsmentää, missä Suomi sijaitsee. Tämän jälkeen ihmetelläänkin aksenttia ja puhutaan mukavia.”

”Kiertävänä orkesterina ollaan vielä alkutekijöissä, mutta mukavassa noususuhdanteessa. Kilpailu on valtavaa. Bändejä ja erityisesti hyviä bändejä on paljon enemmän kuin keikkapaikkoja. Meidän kolmas kiertue alkaa huomenna New Yorkista ja päättyy Coloradoon. Täysiä mennään ja parhaamme tehdään.”

Mikä coverinne tuntuu uppoavan erityisen hyvin amerikkalaisiin? Onko veikkauksia, miksi juuri se?

”AC/DC tuntuu yleisesti purevan siellä. Veikkaisin, että uudelta levyltä molemmat Guns N’ Roses -versiot saavat kannatusta. You Could Be Mine ja November Rain ovat jo olleet muutaman radioaseman soitossa.”

Mikä uudelle levyllenne päätynyt coveri oli erityisen haastava saada toimimaan Seagulls-versiona?

”Väkisin ei väännetä. Jos sovitus ei valmistu ilman painimista, kappale hylätään tai hyllytetään odottamaan parempia aikoja. Soitannollisesti haastavin taisi olla Out in the Fields – nopeaa poraamista ja tikutusta.”

YouTube on pullollaan kaikenlaisia enemmän tai vähemmän kieli poskessa toteutettuja cover-esityksiä tai sovituksia kuuluisista kappaleista. Mitkä videot ovat omia suosikkejanne?

”Walk Off the Earth ja Iron Horse ovat sellaisia covereillaan tunnetuksi tulleita yhtyeitä, joiden videoissa on tekemiseen panostettu paljon. Jälkimmäisen versio Metallican Enter Sandmanista on erinomainen.”