Maailmanloppu biisi biisiltä – Jouni Hynynen esittelee

Kotiteollisuuden yhdestoista pitkäsoitto Maailmanloppu ilmestyy 5.7. Ennakkotunnelmaa albumin sävyihin saa alta löytyvistä Jouni Hynysen biisi biisiltä -kuvailuista. Mukana on myös niin demo-, äänitys- kuin masterointisessioissakin otettuja kuvia.

Lisää tarinaa niin albumin ympäriltä kuin lähes kaikesta muustakin mahdollisesta löytyy 19.6. ilmestyvästä Soundin kesätuplasta, jonka sivuilla Jouni Hynynen ja Pää Kiin Teemu Bergman juttelevat puiston penkillä ennen Kakka-hätä -77:n keikkaa.

Maailmanloppu



- Kappaleen otsikko ja kitaran päämelodia olivat pitkään mielessä. Tajusin jossakin vaiheessa, tuottajamme Mikko Karmilan kanssa, että tämähän on pöllitty jostakin. Niinpä onkin, Madonnan Material Girlistä. Mutta ei se mitään haitannut, mentiin finaaliin asti. Ja sen yli.



- Teksti ohjasi tätä kappaletta vahvasti. Törmäsin nimittäin taannoin erääseen naisihmiseen, joka oli koko ajan sitä mieltä, että kaikki menee kuitenkin päin helvettiä. Ei sellaista jaksanut yhtään – en tajua tuollaista elämänasennetta. Eihän siinä ole mitään järkeä, jos ajattelee kaiken menevän metsään joka tapauksessa. Toki minultakin tulee joskus synkempää julistusta, mutta pohjimmiltani olen silti meiningeistä aivan innoissani.



Musta kuu



Vaatikaa telkkaritarjonnalta jotain muutakin kuin uima-altaaseen hyppääviä julkkiksia

– Rankkaa rockia ”Slayer meets Kotiteollisuus meets Pronssinen Pokaali” -riffillä ja melodialla. Keksin riffin ja mietin, että onhan tämä vähän Slayeria, mutta ei helvetin hyvää juttua viitsi haaskatakaan. Myös säkeistön laulumelodia oli mielessä, mutta Karmila totesi demon kuultuaan, että tuo on aivan helvetin korni juttu, tämä laitetaan vaihtoon välittömästi. Kysyin, että miten tätä nyt sitten muutetaan? Mikko totesi, että vedät vaan ihan suoraan. Ja perkele, niinhän me tehtiin ja niinhän se lähti toimimaan. 



– Kasasimme biisin demoa Aaltosen Miitrin kanssa Astia-studiolla ja taisin heittää jossakin aamukännissä, että kertosäe taitaa kuulostaa vähän liikaa Pronssiselta Pokaalilta. Miitri mietti asiaa vähän aikaa ja ilmoitti sitten, että vedäpä tällä tavalla. Ja homma toimi heti kympillä.



– Mietin sitäkin, että kannattaako tällaisia musta kuu -juttuja vääntää mukaan… Hongistokin vittuili taustalta, että joo joo, musta aurinko nousee, mitä sinä meinaat. Tekstin pohjaidea on joka tapauksessa se, että kaikki ovat hukassa, ihan koko maailma, ja jos kuu vaivautuu nousemaan niin sekin on musta. Toinen lähtökohta on television viihdetarjonta. Meitähän kustaan linssiin. Että tässä ollaan muka menossa johonkin perkeleen onnelaan, mutta ei sellaista ole olemassakaan. Kappaleen viesti on: haistakaa ensin paska ja miettikää sitten asioita. Edes vähän. Niin ja vaatikaa telkkaritarjonnalta jotain muutakin kuin uima-altaaseen hyppääviä julkkiksia.



Silmä silmästä, hammas hampaasta



– Suoraa meininkiä a’la D-A-D ja AC/DC. Nyt mennään eikä meinata.



– Tekstistä löytyy ajatuksia siitä, että onhan se helvetin omituista, kun kaikki virheet toistetaan uudestaan ja uudestaan. Katsomme samoja eduskunnan urpoja vuodesta toiseen ja siitä tulee aina sellainen olo, että ne tyypit yrittävät vain kostaa aikaisempien päätösten tekijöille. Kyseessä on loputon kehä eikä tämä asia tule ilmeisesti ikinä muuttumaan. Sama pätee ihmisiin yleensäkin.



Yötä vasten



- Ensimmäiseksi valmistunut biisi. Teimme tämän viime joulukuussa. Hongistolla oli jo silloin ajatus – se oli muuten ylipäänsä mahtavaa, että Janne sanoi kerrankin jotakin viisasta – että nyt tehdään rokkilevy. Mies nimittäin kuuli muidenkin biisien demoja ja totesi, että Jounilla näyttää olevan meno päällä, annetaan mennä täysillä loppuun asti.



– Tekstin idea on sellainen ”auton pitää liikkua, ukkojen pitää olla kyydissä, bailujen pitää jatkua ja perseen pitää keinua”. Puhutaan siellä vähän naisistakin. Tässä ei puhuta vielä rakastumisesta vaan sellaisesta miesten toiminnasta, yössä liikkumisesta. Mökötys on kaukana tästä biisistä. 



Hyvien puolella

– Tästä ei ole paljon sanottavaa. Selkeä rakkauskappale – ensimmäinen tekemäni vieläpä. Kevyestihän tällainenkin sitten syntyi, kun tuli vähän kimmoketta. Tämä oli tavallaan pakko tehdä.



– Sävelsin kertosäkeen jo toissa kesänä, mutta teksti on sen jälkeen muuttunut. Karmila muutti kertosäkeen soinnutusta tällä kerralla hieman kulmikkaammaksi. Että ”vaikka te vedättekin suoraan niin ei nyt ihan näin suoraan kuitenkaan”.



Tuhat kuolemaa



– Tämä biisi liittyy esimerkiksi Vain elämää -kohuun. En perkele jaksa sitä, että jos minä sanon tai kirjoitan jotakin niin siihen tartutaan siellä ja täällä. Sitten oma äitikin jo soittelee perään, että ”mitä sie Jouni oot taas mennyt tekemään”. Helvetti, mitäkö olen mennyt tekemään? Olen mennyt sanomaan mielipiteeni. Ja jos se mielipide on jollekin ongelma niin olkoon sitten. Aivan sama.



Mennyttä miestä



- Sain tekstin idean seurattuani Aaltosen Miitrin elämää. Sitten tajusin että perkele, tämähän kertoo paljon enemmän minusta kuin Miitristä. Tämä on aivan samaa rakkausjuttua kuin Hyvien puolella -biisikin. Ihan täysin omaelämäkerrallista tarinaa.



– Alkuperäinen musiikillinen ajatus oli hieman enemmän garagehenkinen, mutta nauhoitusvaiheessa sovitus muuttui enemmän meidän kuuloiseksi. Ja jotain Soundgarden-hommaa tässä myös haettiin, vaikka ei sitä enää kuulekaan.
 


Kepeitä multia



Suoraa vittuilua kaikille marisijoille

– Biisi lähti käyntiin AC/DC:n Heatseekerin hengessä. Tein varhaisen demon ja naureskelin, että onpas nyt samantyyppistä meininkiä. Onneksi muut jätkät osasivat sovittaa biisiin enemmänkin Kotiteollisuuden sävyjä. 



– Teksti on taas tätä ”suomiosastoa”. Että miten te voitte olla koko ajan noin jumissa ja miettiä päivästä toiseen kaikkia ahdistavia päin vittua olevia juttuja. Ymmärrän sen, että joskus on hauska uppoutua siihen itsesääliin, mutta minä en enää jaksa sellaista. Tämä on aivan suoraa vittuilua kaikille marisijoille. Onko tämä siis positiivisuuden puolesta liputtava Kotiteollisuus-levy? Varmaankin.



Outoja aikoja



– Musiikillisestikin vähän psykedeelisempi numero.



– Tekstin puolesta tämä on selkeästi ulkopuolisen näkemys tilanteesta, kun lääkkeet ovat lopussa. Näitä pihalla olevia kavereita on Lappeenrannassa paljon – ja tietysti muuallakin. Se on omituista ja karua kuultavaa, kun tyyppi ei vaan jaksa eikä pysty. Mutta mehän elämme muutenkin helvetin outoja aikoja, joten kyllä minä ymmärrän näitä tapauksia. Ja voihan se itse asiassa olla jopa fiksumpaakin pysytellä ulkona tästä kaikesta. Ei se tietyllä hulluudella siunattu tila ole välttämättä huono juttu, ainakaan tälle kaverille itselleen. Että ajatelkaa te mitä haluatte, mutta minulla on kaikki aivan hyvin.



– Tämä teksti on tosiaan täysin ulkopuolisen tarkkailijan havainnointia. Kaikista muista biiseistä löytyy omaa elämää, joko haistakaa kaikki paska tai minä rakastan teitä -tunnelmissa. Vahvoja tunteita omasta itsestä ja elämästä, tavalla tai toisella.



Tuhon enteet



– Miten tämän nyt sanoisi kauniisti… Tajusin joskus vuosi sitten, että avioliitto ja perhekuvio ovat kaatumassa. Näin mitä jatkossa tulee tapahtumaan, näin ne tuhon enteet. Ensimmäisenä on Maailmanloppu ja viimeisenä Tuhon enteet ja tämä kappale sulkeekin koko kuvion: tästä löytyy uuden alkua ja jonkun toisen loppua.

Kuvat: Timo Isoaho