Melkein neljäkymmentä vuotta saivat suomalaiset odottaa, mutta sitten kanadalainen progerockin legenda Rush tuli, näki ja voitti. Visuaalisesti näyttävästä konsertista voi lukea seuraavasta Soundista (ilmestyy 14.11.), mutta palataanpa nyt hetkeksi konserttia edeltäneeseen pienimuotoiseen lehdistötilaisuuteen, jota kunnioittivat läsnäolollaan Rushin laulaja / basisti / kosketinsoittaja Geddy Lee sekä kitaristi Alex Lifeson. Rumpali Neil Peart oli jossakin muualla – todennäköisesti ajamassa moottoripyörällään, jonka matkamittariin on nyt päättyneen kiertueen aikanakin tullut kymmeniä tuhansia maileja.
Teksti: Timo Isoaho
Mutta eivätkö Lee ja Lifeson ole huolissaan, kun rumpali ajelee ympäriinsä moottoripyörällä? Yksi pieni kaatuminen ja koko rundi voi olla siinä…
Geddy: – Neil rakastaa prätkällä ajamista. Ei sitä voi kieltää. Jos Neil ei saisi ajaa, hän ei lähtisi tien päälle lainkaan. Onneksi hän on hyvin varovainen kuski!
Rushista kuvataan parhaillaan dokumenttia ja Suomessa nauhalle tarttui mm. hetki, kun Peart ajeli motskarillaan Viking Linen uumenista Suomen kamaralle.
Geddy: – Saamme ylipäänsä olla onnellisia, että Neil haluaa taas kiertää. 1990-luvun loppu oli meille mielettömän vaikeaa aikaa. Emme todellakaan tienneet, onko yhtye saamassa jatkoaikaa vaiko ei.
Muusikko viittaa kymmenen vuoden takaisiin traagisiin tapahtumiin, kun Peart menetti lyhyen ajan sisällä kaksi läheistään; tytär menehtyi auto-onnettomuudessa ja vaimo hävisi taistelun syövälle.
Geddy: – Neilin koettelemukset vaikuttivat toki minuun ja Alexiinkin. Tajusimme konkreettisesti, miten hauras asia elämä on. Puhumattakaan bändistä – tällainen juttu voi loppua koska tahansa. No, rakastamme edelleen livenä soittamista sekä työskentelyä studiossa, ja mikäli tilanne säilyy näin onnellisena, voimme jatkaa vielä pitkäänkin.
Yhtyetoveriaan hiljaisempi Lifesonkin herää hiljalleen eloon.
Alex: – Tämä kuulostaa kliseeltä, mutta rakastan edelleen livenä soittamista. Se pitää meidät liikkeessä. Kun pääsee tähän ikään (Lifeson on 54-vuotias) niin konsertti ei etukäteen tunnu aina maailman mahtavimmalta jutulta. Mutta sitten kun pääsee lavalle… Esiintymisestä saa valtavasti energiaa. Hyvän keikan jälkeistä olotilaa on hankala päihittää. On maailman palkitsevin tunne, kun tietää antaneensa faneille hyvän shown.
– Juuri nyt minusta tuntuu, ettei meillä ole koskaan ollut näin hauskaa kiertueella. Ja uskallan melkeinpä puhua Neilinkin puolesta. En ainakaan muista yhtäkään toista rundia, jolloin olisin nähnyt hänen hymyilevän näin paljon.
Miksi ette ole aikaisemmin ehtineet Suomeen asti?
Geddy: – Jos totta puhutaan niin emme ole jostakin syystä aikaisemmin tajunneet, että Suomessa on näin paljon Rushin ystäviä. Kun sitten olimme Ruotsissa Vapor Trails -kiertueella niin huomasimme, että yleisössä on valtavasti suomalaisia. Silloin syntyi päätös, että meidän pitää päästä seuraavalla rundilla Suomeen. On silkkaa omaa tyhmyyttämme, ettemme ole tulleet aikaisemmin maahanne.
Alex: – Vähän sama juttu tapahtui Brasilian-keikkojen kanssa. Olimme puhuneet asiasta useinkin, mutta konsertit lykkääntyivät ja lykkääntyivät… Ja sitten kun viimein pääsimme Brasiliaan niin olihan se huikeaa. Keikoille saapui kymmeniä tuhansia ihmisiä. Onneksi saimme ne hetken taltioitua Rush In Rio -dvd:lle.
Kuinka paljon improvisoitte nykyään lavalla?
Alex: – Soundcheckimme ovat improvisointia alusta loppuun. Varsinaisilla keikoilla se on paljon hankalampaa, sillä meillä on esimerkiksi tietty koreografia. Eli meidän pitää olla tietyillä paikoilla tiettyihin aikoihin ja niin edelleen. Tällaiset jutut rajoittavat aika paljon eikä puhtaalle improvisaatiolle jää paljonkaan tilaa.
Geddy: – Ja jos joku keksii jonkin uuden hauskan "tempun" niin teemme samalla tavalla seuraavallakin keikalla. Pian se muuttuu uudeksi tavaksi, vaikka kaikki onkin ehkä alkanut improvisoiden.
Mitä muuten on tapahtunut trioille? Teidän, ZZ Topin ja The Policen lisäksi ei ole paljon muita…
Geddy: – Enpä tiedä. Minä ainakin rakastan tällaista kokoonpanoa. Ensinnäkin, tässä ei ole kovin monta kaveria, joiden kanssa voisi riidellä (naurua)… Mutta onhan trio-muodossa omat huonot puolensakin. Se rajoittaa soundimaailmaa ja basson sekä rumpujen pitää tehdä tarkasti määriteltyjä juttuja, että soundi pysyy mahdollisimman täyteläisenä. Jotenkin luulen, että monet nykybändit kokevat nämä jutut liian rajoittaviksi, ja siksi lähes kaikissa bändeissä on enemmän muusikoita.
Mitä neuvoja antaisitte nuorille, muusikoiksi halajaville kavereille?
Geddy: – Meidän uramme on ollut monella tavalla hyvin epätavallinen, joten minun neuvoni saattavat olla täysi turhia. En oikeastaan osaa jakaa muita kuin näitä perinteisiä juttuja: treenatkaa ahkerasti ja toivokaa parasta. Oman mausteensa tähän aikaan antaa tietysti musiikkiteollisuuden nopea muutos. Kuka tietää, myydäänkö viiden vuoden päästä enää edes cd-levyjä? Nuori muusikko ei ole olla varma kovinkaan monesta asiasta.
Entä miltä Rushin tulevaisuus vaikuttaa?
Geddy: – Nauhoitimme Rotterdamin-keikat pari viikkoa sitten, ja niistä kostetaan uusi konsertti-dvd. Nyt päätökseen tullut rundi saattaa saada myös jatkoa ensi keväänä. Sen jälkeisestä ajasta onkin jo hankalampaa sanoa yhtään mitään… Mutta pientä taukoakin on tulossa jossakin vaiheessa. Vanhat miehet eivät enää jaksa painaa tauotta.
Alex: – Viiden tai kymmenen seuraavan vuoden suunnitteleminen on hyvin hankalaa. Voimme löytää itsemme lavalta tai nauttimassa eläkepäivistä. Nyt tämä homma tuntuu erittäin hyvältä ja uusi studiolevymme (Snakes & Arrows) on parasta Rushia pitkään aikaan. En minä näe, että tämä yhtye olisi lopettamassa pitkään aikaan.
Dvd näyttää olevan teille läheinen formaatti. Viime vuosina on ilmestynyt useita Rushin dvd-paketteja.
Geddy: – Mehän olemme aina ajatelleet Rushin nimenomaan kiertäväksi livebändiksi. Kun sitten lähdemme tien päälle niin shown taltioiminenkin tuntuu mielekkäältä. Ja kun nauhoitamme jotakin niin levy-yhtiö haluaa yleensä myös julkaista ne jutut… Olemme muuten joskus tavanneet nauhoittaa kaikki keikat ja se on tavallaan aika hullua; siinä tulee se fiilis, että pitää olla parempi ja parempi ilta toisensa jälkeen. Kun taas ikuistaa vain yhden tai kaksi keikkaa niin siinä taltioidaan vain ne tietyt hetket kiertueesta.
Alex: – Sitä paitsi, onhan se kiva kuvata keikkoja, sillä voimme sitten itsekin katsoa, miltä se touhu oikein näyttää (naurua).