Teksti: Timo Isoaho
Amerikkalaissuuruus Slipknotin ilmanalassa ei leijunut positiivisia savumerkkejä loppukeväästä 2010. Basisti Paul Gray – yksi bändin kantavista pilareista – oli yllättäen menehtynyt, ja laulaja Corey Taylor ilmoitti yhtyeen tulevaisuuden olevan ”vahvasti hämärän peitossa”.
Muutamia kuukausia myöhemmin kaikista synkimmät tunteet olivat jo saaneet valoa ympärilleen, ja Slipknotin suunnalta alkoi kuulua rohkaisevia viestejä bändin todennäköisen jatkon suhteen. Otti kuitenkin vielä hyvän aikaa, ennen kuin yhtye alkoi edes miettiä uutta studioalbumia, mutta lopulta syksyllä 2014 sen julkaisun aika oli käsillä.
– .5: The Gray Chapter -pitkäsoiton tekeminen oli kaiken kaikkiaan todella haastavaa. Bändi oli edelleen jonkinasteisessa hajaannustilassa Paulin poismenon takia, ja alkuperäisrumpali Joey Jordisonin lähtö mutkisti solmussa olleita asioita entisestään, muistelee kitaristi Jim Root.
– Kaikesta huolimatta saimme .5: The Gray Chapterin kunnialla kasaan, ja se oli tietenkin vähintä, mitä saatoimme tehdä Paulin muistoa parhaalla tavalla kunnioittaaksemme.
Kun sekä Gray että Jordison olivat poissa Slipknotin pelikentältä, muiden yhtyeen jäsenten täytyi ottaa suurempaa roolia biisinkirjoitussavotassa. Erityisesti tämä koski Rootia, jonka ansiot niin .5: The Gray Chapterin kuin juuri ilmestyneen We Are Not Your Kind -albumin äärellä ovat täysin korvaamattomia.
– Kun kirjoitin .5: The Gray Chapterin kappaleita, minun oli jättäydyttävä pois toisen yhtyeeni Stone Sourin kiertueilta. Siinä ei yksinkertaisesti ollut vaihtoehtoja, sillä tien päällä säveltäminen on hyvin haastavaa enkä halunnut jättää mitään puolitiehen veistäessäni Slipknotin uutta materiaalia, sanoo Root.
Sattumaa tai ei, mutta et ole enää Stone Sourin jäsen…
”Minun ja Stone Sourin tiet eivät kuitenkaan eronneet pelkästään kovien Slipknot-kiireiden takia, vaan taustalla oli monia erilaisia asioita ja erimielisyyksiä.”
– Jim Root
– Niinpä niin. Minun ja Stone Sourin tiet eivät kuitenkaan eronneet pelkästään kovien Slipknot-kiireiden takia, vaan taustalla oli monia erilaisia asioita ja erimielisyyksiä, kitaristi pyörittelee.
.5: The Gray Chapter -kiertueen päättymisen ja Stone Sour -eron jälkeen Jim Root huomasi yhtäkkiä olevansa aivan uudenlaisessa elämäntilanteessa: ensimmäistä kertaa koko 2000-luvulla hänen kalenterinsa ei ollut täynnä merkintöjä.
– Loppuvuodesta 2016 alkanut hiljainen kausi vaati kieltämättä totuttelua. Slipknot ja Stone Sour pitivät minut erittäin kiireisenä parinkymmenen vuoden ajan, kunnes sitten viimein koitti päivä, jolloin minun ei tarvinnutkaan pakata matkalaukkua seuraavaa reissua varten, hymähtää Root.
– Kun jonkinasteinen alkushokki oli jäänyt taakse, aloin nauttia kotona olemisesta ja uudenlaisesta vapaudesta. Aika pian minulle tuli toisaalta myös tunne, että seuraavat Slipknot-biisit ovat jo nousemassa jostakin alitajunnan syövereistä. Sisälläni kummitteleva räyhähenki heräsi taas eloon. Hahhah!
Tätä luettaessa Rootin mainitsemat ”seuraavat kappaleet” ovat kuultavissa.
Slipknotin ja myös Metallican luottomiehen Greg Fidelmanin kanssa tehty We Are Not Your Kind -albumi on koko mitaltaan hyvin vaihteleva teos.
– Levykokonaisuutta ei tietenkään voi suunnitella etukäteen kauhean tarkasti, mutta isossa kuvassa tavoitteemme oli päivänselvä: halusimme valmistella hyvin monipuolisen levyn, joka kestää kuuntelua todella pitkään, sanoo Root.
– We Are Not Your Kindin työstäminen oli varsin hidas, mutta sitäkin antoisampi projekti. Innostuimme kokeilemaan kaikenlaisia uusia juttuja tuoreen materiaalin äärellä, ja parhaimmillaan jostakin biisistä saattoi olla olemassa viisitoista erilaista versiota. Tällaisen työskentelytavan ansiosta osa kappaleista soi hyvinkin kokeellisina.
Kitaristi jatkaa paljastamalla myös sen, että .5: The Gray Chapterin ja We Are Not Your Kindin varsinaiset nauhoitussessiotkin olivat erilaiset.
– Kun aikoinaan valmistelimme .5: The Gray Chapteria, nauhoitimme osuuksiamme paljolti omissa oloissamme, ja lopulta kokonaisuus rakentui kaikenlaisista pienistä paloista, sanoo Root.
– We Are Not Your Kind taas tehtiin koko yhtyeen kesken: treenasimme, kokeilimme, sovitimme ja nauhoitimme nimenomaan tiiviinä bändinä, ja mielestäni tämä kuuluu pitkäsoitolta läpi erittäin hyvällä tavalla.
Pystytkö nimeämään We Are Not Your Kindiltä omia suosikkikappaleitasi?
– Albumi kestää kaikkiaan yli tunnin, joten vastauksen antaminen on melko haastavaa, naurahtaa Root.
– No, eräs ehdottomista lempibiiseistäni on päätösraita Solway Firth. Tykkään henkilökohtaisesti hyvin monenlaisista artisteista ja bändeistä, mutta vanhan koulukunnan thrash metal on silti minulle se kaikista rakkain musiikkityyli. Kun aloitin kitaransoiton 1980-luvulla, treenasin erityisesti Megadethin varhaisten levyjen tahdissa… Juuri tämän vuoksi haluan nostaa esiin Solway Firthin, sillä sehän on silkkaa thrash-paahtoa, toki tiiviin Slipknot-filtterin läpi suodatettuna.
Samassa Slipknotin kiertuemanageri ilmestyy haastattelupöydän viereen. Aikoinaan jo Mötley Crüen kanssa pahamaineisella 1980-luvulla työskennellyt rundiveteraani huomauttaa Rootille, että kitaristin pitäisi kohta aloittaa lämmittely illan esiintymistä varten. Slipknot-muusikko nyökkää, mutta samalla hän nyökkää aikaa löytyvän vielä yhdelle kysymykselle.
Yhdelle? No, siinä tapauksessa ei liene vaihtoehtoja. Tilanne on nimittäin sellainen, että teemme tätä haastattelua Hyvinkään Rockfest-tapahtuman backstagella, ja Slipknotin on parin tunnin kuluttua määrä aloittaa ensimmäinen keikka yli kahteen ja puoleen vuoteen. Joten: miltä sinusta nyt tuntuu?
– Hahhah! Kuten saatat arvata, minua jännittää aivan tolkuttomasti, vaikka luotto onkin kova niin omaan kuin yhtyeenkin osaamiseen. Olen nimittäin soittanut elämäni aikana niin valtavan määrän keikkoja, että hoidan homman jollakin ilveellä kotiin, Root hymyilee ja jatkaa:
– Mutta jos tämä kiertueen ensimmäinen konsertti menee silti jostakin syystä penkin alle, niin älkää heittäkö kirvestä kaivoon: Slipknot nimittäin palaa Suomeen ensi vuoden alkupuolella!
Haastattelu on julkaistu Soundissa 7/19.
