22-PISTEPIRKKO: Rally Of Love

Aikaa on kulunut muutamakin vuosi 22-Pistepirkon Eleven-albumista, mutta Keräsen veljekset ja Espe eivät ole osoittaneet paniikkioireita tänä aikana, eikä heistä itse asiassa ole kuulunut juuri mitään pitkiin aikoihin. Aivan kuin 22-Pistepirkkoa ei olisi ollut olemassakaan näinä vuosina. Harvakseltaan levyttävä trio on tottunut myös esiintymään suhteellisen harvakseltaan.
Ohjelmoiduista biiteistä ja tehokeinomaisista hälyäänistä huolimatta 22-Pistepirkko ei ole kehittynyt liian moderniksi, vaan on onnistunut luomaan omanlaisensa ja paikoin varsin omituisenkin synteesin menneestä ja nykyisestä.
Erikoisinta laitaa trion tuotannossa edustaa I'm A Moon Around You, jossa nakuttavan rytmin ajamaa balladia tukevoitetaan 70-lukuisella kosketinsoinnilla. Lyhyet kosketinmatot johdattavat sujuvasti Mike Oldfieldin Tubular Bells -kauteen ja yli parinkymmenen vuoden takaiseen Kraftwerkiin. Nimikappale on puolestaan määrätietoisesti takovan rytmin ansiosta silkkaa discoa, jossa yhtyeelle ominainen rajojen rikkominen tapahtuu tarmokkaasti murisevan sähkökitaran ja aavistuksenomaisen Farfisa-vingutusten avulla.
Albumin aloituskappale Quicksand keinahtelee notkean hip hop -rytmin varassa ja eksyy muutaman tahdin verran myös kummallisen funkin puolelle. Singlenä julkaistu This Time -ralli ja Waiting For The Train muistuttavat tyyliltään hieman nykyistä Depeche Modea ja sen riisuttua versiota syntikkapopista. Vaikka Elevenillä alkanut kehitys syntikoiden ja rytmikoneiden hyödyntämisestä jatkuu, niin albumilta löytyy myös ihan vanhanaikaista nuotiokitaraballadia (Bloodstopper).
Menneeseen takertuvan fanin voi olettaa ihastuvan myös Freeman-lauluun, jonka kiihkeä vyörytys muistuttaa takavuosien tuttua ja turvallista 22-Pistepirkkoa. Täydellista nostalgiassa rypemistä häiritsevät ainoastaan ihmeelliset humisevat ja vonkuvat äänet. Kaiken kaikkiaan 22-Pistepirkko näyttää lopullisesti irrottautuneen 60-luvun autotallityylistä, mutta ei ole vielä päässyt juuri 80-lukua pidemmälle.