22-PISTEPIRKKO: Drops & Kicks

Rat King -singlen perusteella oletin, että Drops & Kicks olisi 22-Pistepirkon lopullinen isku Rally Of Loven (2001) kaltaista siloteltua ilmaisua vastaan. Olin vain puolittain oikeassa. Levyltä löytyy toki muutamia yllättävänkin särmikkäitä kappaleita, mutta perustunnelmaltaan Drops & Kicks ei eroa radikaalisti viimeisten vuosien Pistepirkko-linjasta. Oikeastaan ainoat selvästi havaittavat seikat ovat elektronisten mausteiden jääminen taka-alalle ja Askon osittainen siirtyminen takaisin basson varteen.

Heti ensimmäisellä kuuntelukerralla korvaan pistää levyn epätasaisuus. Todellisten huippukohtien rinnalla muutama kappale vaikuttaa täysin kesken-eräiseltä, eikä fiilis muutu levyyn paremmin perehdyttyä. Näistä erityisen kiu-salliselta tuntuu I Knew, johon laulaja P-K. Keränen pyrkii lataamaan kaiken osaamisensa, mutta tulkinta kuulostaa siltä kuin mies itsekään ei luottaisi äänensä kantavuuteen. Tilannetta ei ainakaan helpota sen sijoittaminen heti The Troggsin Wild Thing -klassikkoa avoimesti lainaavan Rat Kingin perään.

Vasta tämän jälkeen Drops & Kicks lähtee toden teolla käyntiin. Space Riding on ilahduttavan suoraselkäistä rokkia, mutta levyn varsinaiseksi helmeksi nousee valkoisten miesten autotallisoul-rykäisy Sister May. Jos Pistepirkkojen levy-yhtiössä ollaan yhtään hereillä, lohkaistaan kappale pikapikaa seuraavaksi sinkuksi, sillä näin hitikkäitä kertosäkeitä ei kolmikon kynästä ole sitten (Just A) Little Bit Moren irronnut. Alle parin minuutin mittainen Not So Good At School muistuttaa yhtyeen juurista The Sonicsin ja Link Wrayn jalanjäljillä, mutta levytettynä tämän kaltaiset runttaukset jäävät väkisinkin paitsioon. No, keikalla biisi on varmasti kovaa valuuttaa.

Toista täysosumaa saadaan odottaa pitkään. Sympaattisesti rokkaava, mutta varsin tyhjänpäiväinen biisikolmikko I Got Burned, Hello Sunshine ja One Man Down ei sytytä millään tasolla ja takaisin laadun pariin päästään vasta Soul Free -biisissä. Se osoittaa, miten lahjakkaat tekijät voivat yhden toimivan idean varaan rakentaa täysipainoisen ja Pistepirkkojen asteikoilla jopa grooven kappaleen. Wah-wah-kitarat ja ranskankielinen puheosa ovat silkkaa psykedeliaa!

Levyn loppupuolen kruunaa upean kitarakuvion kannattelema Second Thoughts, eikä paljoa valittamista löydy ikiaikaiselle särörokkaukselle kumartavasta We Ought -biisistäkään. Drops & Kicksin päättää P-K.:n soolona esittämä "piilobiisi", jonka nuotiolaulu-kitarointia ja leppoisaa tunnelmaa olisi kuullut mieluusti laajemmaltikin.

Drops & Kicksin taustavoimista löytyy nimekkäitä tekijöitä. Levyn on tuottanut The Soundtrack Of Our Livesin basisti Kalle Gustafsson Jerneholm ja vieraslistalla näyttäytyy koko muukin revohka Ebbot Lundbergin johdolla. Neljän biisin miksauksesta on puolestaan huolehtinut pitkän linjan ammat-tilainen John Hanlon, jonka työhistoriasta löytyy kovan luokan artisteja Neil Youngista R.E.M.in kautta The Beach Boysiin. Kuulostaa hienolta näin paperille laitettuna, mutta tuskin lopputulos olisi kauheasti muuttunut, vaikka puikoissa olisivat olleet täysin kotimaiset voimat.

Se on kuitenkin selvää, että P-K.:n, Espen ja Askon todelliset intressit löytyvät kansainvälisiltä markkinoilta. Vaikka bändin kohderyhmä on täysin eri kuin esimerkiksi HIMillä ja The Rasmuksella, on suomalaisen musiikin vetäessä Pirkkojenkin pakko kiirehtiä. Yli kaksikymppisellä bändiveteraanilla ei ole paljoa aikaa tuhlattavana.