Vuosituhannen alussa 22-Pistepirkko julkaisi kahden cd:n The Nature Of 22-Pistepirkko -kokoelman, mutta sen isompaa katsausta yli 30 vuotta omaa polkuaan poikkeuksellisen järkkymättä taivaltaneeseen yhtyeeseen ei toistaiseksi ole luotu. Nyt susirajan friikeistä kansainväliseksi aktiksi ajat sitten kehittynyt trio heittää meitä viiden cd:n ja yhden dvd:n lootalla, jota bändille tyypilliseen tapaan ei ole kasattu perinteisellä ”best of” -periaatteella.
The Singles on sikäli harhaanjohtava nimi boksille, että yhden singlejen paraatipuolia ja kahden hämäriä B-puolia sisältävän levyn ohella se tarjoaa myös kaksi kiekollista ennen julkaisematonta livemateriaalia ja parituntisen videomaratonin, jossa on kaikki bändin viralliset promootioklipit sekä harvinaisia live-taltiointeja. Ainoa täysin uusi kappale on nätisti old time -kantrahtava Storm Radio.
Musiikki pitää mainiosti vettä ja paljastaa laajalla otoksellaan, miten omanlaisensa tyylin 22-Pistepirkko on hitsannut.
Esitteen mukaan pakettiin kuuluu myös juliste ja David Fricken hihanuotit, mutta sellaisia ei minun lodjussani ollut. Rolling Stone -toimittajan ajatukset bändistä olisivat kiinnostaneet. Nyt on tyytyminen vihkosen vähän liiankin pitkään ”päiväkirjaan” keikoista, joilla fani Ismo Huuhtanen on vuosien 1989 ja 2011 välillä ollut. Niistä löytyy hauskaa triviaa diggarin henkilökohtaisesta vinkkelistä, mutta eivät ne analyyttisempää esseetä Pirkkojen musiikista ja ainutlaatuisesta luonteesta korvaa, vaikka rehellisesti raportoivat huonoistakin keikoista.
Itse musiikki pitää mainiosti vettä ja paljastaa laajalla otoksellaan, miten omanlaisensa tyylin 22-Pistepirkko on hitsannut 1960-luvun garagesta, 1970-luvun punkista ja new wavesta, psykedeliasta, bluesista ja countrysta elektroa, triphopia ja muuta modernia koneellista tanssimusiikkia unohtamatta. Viimemainittu saa aika paljon huomiota monien, parhaimmillaan oikein maukkaiden remiksausten kautta. Viime vuosina on kiihtyvään tahtiin tullut hyvin erilaisia genrejä yhdisteleviä bändejä, mutta 22-Pistepirkko on todellinen postmoderniuden pioneeri osoitettuaan mitään aikakautta poissulkematonta asennetta jo kymmeniä vuosia.
Live-osio painottaa fiilistä äänentoistoa enemmän ja kappaleiden erilaisia tulkintojakin. Materiaali on oivallista, mutta keskittyy ehkä hiukan liikaa rokkaavaan meininkiin. Viime aikoina on nimittäin koettu useita Pirkkojen keikkoja, joilla bändi on hurjastelun ohessa tehnyt veret seisauttavaa jälkeä mystisemmin eteerisissä ja intiimeissä sfääreissä. Videopläjäys innosti itseäni enemmän kuin luulinkaan bändiin saumattomasti sopivalla ”Andy Warhol meets psychedelia” -estetiikallaan. Kaiken kaikkiaan boksi toimii sekä faneille että noviiseille.
