”Vielä niitä honkia humisee” alkoi legendaarisen Metsäradion tunnusmusiikki. Huojuva Lato on toimiva yhdistelmä sotien jälkeisestä agraari-Suomesta ja country-musiikista, pikemminkin muodossa ”kantri”, vaikka rock-sävyjäkin on mukana. Laulaja-lauluntekijä Suonna Konosen teksteissä eivät vilise WhatsAppit ja muut nykyajan ihmeet, niissä esiintyvät suomenhevoset, Joensuun Jokela, Jaskan baari ja lättähatut – kadonnut tai katoava kansanperinne. Menneet polvet kiteyttää ajan jatkumon hienosti, lopussa reippaaseen menoon yltyen: joskus menneet polvetkin ovat lyöneet lapikasta lattiaan ja juttu jatkuu uusissa polvissa.
Suomenhevonen on uusi, toimiva versio vanhasta oodista uskolliselle työjuhdalle, ja mukana on myös muutama mainio käännös- ja lainabiisi. Taustalaulut ja lisäsoittimet saavat levyn kuulostamaan täyteläiseltä, mutta yhtye pärjää kuitenkin hienosti omillaankin. Levyn yleissävy kuulostaa hyvinkin maanläheiseltä ja hersyvän kielisoitinpainotteiselta: kielisoitintaituri Ilkka Vartiaisen osuus jaksaa taas hämmästyttää.
Kuvien miehet saattavat näyttää maalaisilta, ja heillä on täysi syy olla siitä ylpeitä.
