Levyarvio: Optimaalinen synteesi Amerikkaa ja suomalaisuutta – Huojuva Lato on vallannut härmäläisen kantrirockin paalupaikan

Huojuva Lato
Utopia, Texas
Bluelight

Freud Marx Engels & Jungin tultua tiensä päähän on Suonna Konosen perustama Huojuva Lato ottanut suomalaisen kantrirockin paalupaikan. Utopia, Texasissa yhtye on jälleen kerran tehnyt optimaalisen synteesin kantrin ja rockin sekaista amerikkalaisuutta ja aitoa suomalaisuutta.

Huojuva Lato soi yhä konstailemattoman tuttuna ja ihmisläheisenä. Samat ominaisuudet pätevät myös levyn lyriikoihin. Suonna Kononen tietää mokattujen rakkauksien muistelemisen, tien päällä olemisen ja alkoholin olevan se kantrin ehtymätön pyhä kolminaisuus, jolta perustalta lauluja voidaan varioida loputtomiin.

Vaikka genrelliset painotukset vaihtelevatkin laulusta toiseen, niin viimeistään Ilkka Vartiaisen pedal steel suuntaa katseen siihen Utopia, Texasiin, jonne Kononen ja Vartiainen tekivät oman pyhiinvaellusmatkansa.

Albumin lainoista sykähdyttävin on The Monkeesin Daydream Believer -klassikostakin muistettavan John Stewartin California Bloodlines, joka kääntyy sydämelliseksi kotiseudun ylistykseksi Savolaista verta.

Suonna Konosen esikoisromaanin kaimaksi ristitty Tie päättyy meren rannalle on Utopia, Texasin neliosainen päätös, jonka instrumentaaliosiossa Huojuva Lato tuo rockiinsa yllättäen jopa proge-sävyjä.