Akustiset versiot, turvonnut annostelu – Jack White tarjoaa uusia tulkintoja biiseistään

Arvio julkaistu Soundissa 9/2016.
Kirjoittanut: Jari Jokirinne.

Arvio

Jack White
Acoustic Recordings 1998-2016
XL

Kun Jack Whiten uraa katsotaan taaksepäin, on miehen tuotannossa havaittavissa selvä johdonmukainen linja. Tämä siitäkin huolimatta, että yhtyeinä White Stripes, The Racounteurs ja The Dead Weather ovat vahvasti toisistaan eroavia yksiköitä. Miehen sooloura on puolestaan tukeutunut näitäkin vahvemmin maanläheiseen ilmaisuun, jossa akustisella musisoinnilla on ollut suuri rooli.

Acoustic Recordings 1998-2016 niputtaa nimensä mukaisesti yhteen Whiten tuotannon kronologisessa järjestyksessä: 90-luvun White Stripes näyttäytyy akustisissa versioissa aivan uudenlaisella tavalla, ilman yhtyettä tuolloin vaivannutta lievää takakireyttä. Huomionarvoista on, että useimmat näistä versioista eivät ole demoja, vaan täysipainoisia ja viimeisteltyjä kappaleita. Parhaassa vedossa Jack ja Meg White olivat vuoden 2003 tienoilla, jolloin nytkin hyvin esillä oleva Elephant-levy julkaistiin. Sinällään harmi ettei yhtyeelle sittemmin riippakiveksi muodostuneen Seven Nation Armyn akustinen versio ole mahtunut levylle. Kulunut kappale olisi voinut saada aivan uuden elämän tässä kontekstissa.

Muutamat aiemmin julkaisemattomat kappaleet tekevät Acoustic Recordingsista pakkohankinnan Whiten faneille, mutta hivenen turvonnut olo 26 kappaleen paketista kyllä tulee. Tiivistämisellä ja tiukemmalla seulalla olisi kasaan saanut oikeasti napakan levyn.

Lisää luettavaa