Ei petä Anna Järvinen kolmannellakaan levyllään, vaan vangitsee jälleen syleilyynsä. Harvoista levyistä saa lohtua ja voimaa samalla tavalla.
Anna Järvinen laulaa kaipuusta, rakkaudesta, kasvukivuista. Ruotsinkielisen levyn käynnistää herkkä Uppåt framåt på finska, joka nimensä mukaisesti kuullaan suomen kielellä. Anna onnistuu vangitsemaan myös suomeksi: ”Uinutaan sen suven suhinaan/jonka mänty hiljaa viheltää.”
Laulajana nelikymppinen Järvinen kypsyy levy levyltä. Olisiko Granada-yhtyeen tai edes Jag fick feeling -soolodebyytin (2007) Anna löytänyt vielä itsestään vaikkapa Händerin kaltaisia nyansseja. Upeaa.
Levyn on tuottanut Mattias Glavå, jonka melkoiselta meriittilistalta löytyy paitsi Järvisen ensimmäinen soololevy, myös Broder Danielia, Dungenia ja Håkan Hellströmiä. Tämä levy on jälleen yksi sulka hattuun lisää. Orgaaninen soundimaailma ja sovitukset hengittävät ihanasti ja esimerkiksi Lilla Annan basso saa sydämen lyömään lujempaa.
Järvisen taustalla kuullaan taas erinomaista musisointia. Kuten hänen kahdella edellisellä levylläänkin, Dungen on jälleen vahvasti mukana, varsinkin Gustav Ejstes ja Reine Fiske. Voiko enempää toivoa?
Mukava erikoisuuskin löytyy albumilta, erinomainen tulkinta Cocteau Twinsin Fotzepolitic-kappaleesta, joka Järvisen tekstin siivittämänä istuu kokonaisuuteen saumattomasti. Samaa ei voi sanoa Suomen painoksen loppuun lätkäistystä Järvisen ja Olavi Uusivirran duetosta Nuori ja kaunis.
Erinomaista jälkeä parilla viimeisellä levyllä tehneen Uusivirran käsialaa oleva kappale toimii huomattavasti paremmin yksittäisenä palana. Nyt se rikkoo albumin luontevan kaaren. Taiteellista kokonaisuutta olisi voitu varjella nykyteknologian keinoin ja vaikkapa liittää levyn mukaan latauskoodi, jolla hienon kappaleen olisi voinut itselleen halutessaan hoitaa.
