THE ARK: In Lust We Trust

Provinssirockissa Svea-rockin värejä puolustanut The Ark todistaa karulla tavallaan, että kaikki ruotsalaiset bändit eivät ole tasoltaan Kentin tai edes Backyard Babiesin luokkaa. In Lust We Trust lupaa itsetietoisen uhoavalla otsikollaan paljon, mutta levyllä kuultavasta musiikista kaikkinainen himo on mahdollisimman kaukana. The Ark tuntuu nielaisseen 70-luvun alkuvuosien glam rock -syötin ilman suurempaa itsekritiikkiä ja tulostaa vaikutteensa muovisen yhdentekevästi.

Beauty Is The Beast peruuttaa heti aluksi David Bowien Ziggy Stardust -aikoihin laulusolisti Ola Salon kieku- ja kaikukikkoineen. Father Of A Sonin kertosäkeen hallelujah-hoilotus on sekin kuultava ennen kuin idean voi uskoa todeksi. Interluden instrumentaalista välisoittoa seuraava Tired Of Being An Object? esittää kysymyksensä David Bowieta ja Mott The Hooplea varioiden ja The Arkin tietynlainen tyhmänrohkeus ulottuu myös biisiensä lyriikoihin. Myötätunto ja rakkaus saavat Diseasen kertosäkeessä uudet mittasuhteet: "If there is disease in you, I want to have that disease too."

2000 Light Years Of Darkness edustaa silkkaa suureellista tyhjyyttä, mutta kimaltelevan langan lailla läpi In Lust We Trustin kuuluvan musiikillisen poseerauksen päätteeksi Ark yllättää The Most Radical Thing You Don nöyryydellä. Kaikkein radikaaleinta on sittenkin tehdä, mitä sydän käskee tekemään. Levynsä viimeisinä sanoina Ark myöntää toivovansa itseltäänkin moista radikaalisuutta.