THE ARK: State Of The Ark

Rottnen teatraalisista riikinkukoista on saattanut olla vaikea pitää, jos ei kuulu Queenin musiikin ihailijoihin, sillä niin samoja vesistöjä on The Ark seilannut. Sama ilmiö pätee The Darknessin kohdalla. Nyt Ola Salo on kipparoinut paattinsa miehistöineen niin voimakkaasti 80-lukulaisen popin satamaan, että on pakko miettiä uudelleen suhtautumistaan yhtyeeseen.

Levyn teema voisi olla vaikka 70-luvulta 80-luvulle siirtyminen, sillä niin iloisesti kasarisoundeja viljellään pitkin levyä. New wave on albumilla voimissaan. Aivan loistavasti nimetty avausraita This Piece Of Poetry Is Meant To Do Harm käynnistää pelin kaikin puolin hienosti. Kakkosraidalla ei ole ihan yhtä tasokas nimi. Rock City Wankers on kuin Clash City Rockersin räkänokkainen pikkuveli. Laulu itsessään on ihan kiva rynkytys, vaikka kappaleen kritiikki onkin melko hampaatonta.

Harmittavan epätasaisia tekstejä Ola Salo on muutenkin saanut aikaan. Think Tankin aikaisen Blurin henkinen No End toimii, vaikka en ole varma onko teksti hyvin vilpitön vai hyvin kyyninen. Trust Is Sharewaren kielikuva ei toimi ollenkaan.

Musiikillinen paletti on paremmin tasapainossa. The Others kuulostaa siltä, miltä Suede olisi voinut kuulostavaa, jos he olisivat ilmaantuneet kymmenen vuotta aikaisemmin, Deliver Us From Free Will tuo mukavasti mieleen Sparksin ja aiemmin mainittu Shareware jopa Elvis Costellon! Girl You Gonna Get'em (Real Soon) onkin sitten semmoinen palapeli, jonka jokainen elementti on varastettu jostain. Pääriffi on tietenkin My Sharona, mutta mistä hemmetistä se toinen riffi ja laulumelodia nyt olikaan napattu?

Vaikka tutut glam-vaikutteet ovat yhä kuvassa mukana, on muutos musiikissa sen verran voimakas, että jotkut alusta asti arkin mukana matkustaneet fanit saattavat haluta jäädä kyydistä pois. Toivottavasti uusia lajeja nousee mukaan runsaasti.