THE ARK: We Are The Ark

Arvio julkaistu Soundissa 11/2000.
Kirjoittanut: Jarkko Fräntilä.
Glam rock on typerä musiikin alalajike ja The Ark tietää sen. Siksi kyseessä onkin niin hellyyttävä yhtye: se ei edes yritä olla mitään muuta kuin bändi, joka pitää hauskaa. Paitsi niissä parissa slovarissa (This Sad Bouquet, Bottleneck Barbiturate), jotka ovatkin levyn ylivoimaisesti heikoimmat esitykset.

Arvio

THE ARK
We Are The Ark
Virgin

Glam rock on typerä musiikin alalajike ja The Ark tietää sen. Siksi kyseessä onkin niin hellyyttävä yhtye: se ei edes yritä olla mitään muuta kuin bändi, joka pitää hauskaa. Paitsi niissä parissa slovarissa (This Sad Bouquet, Bottleneck Barbiturate), jotka ovatkin levyn ylivoimaisesti heikoimmat esitykset. Muuten We Are The Ark on silkkaa iloisen typeryyden ylistyslaulua.
Esimerkiksi sinkkubiisi It Takes A Fool To Remain Same täyttää kaikki glam-asenteen tunnusmerkit. Laulaja Ola Salo (onkohan Suomalaista sukujuurta?) kyselee, mitä tapahtui funkylle sukupolvelle, ja mitä muuta säkeet "and if you think I'm corny/then it will not make me sorry/it's your right to laugh at me" ovat kuin tunnustus: kyllä, The Ark näyttää ja kuulostaa retrolta ja höpsöltä. Ain't Too Proud To Beg on silkkaa diskoilevaa Thin Lizzya ja Let Your Body Decide pärinöineen kaikkineen on täydellinen tanssibiisi, jossa jälleen tivataan glamin avainkysymyksiä: "is it right to feel this way?/ will I be happy one day?/is my posture ok?/ am I straight or gay?"
Iloista, niin iloista musiikkia. The Ark tekee muuten Suomessa Marraskuussa minikiertueen ja timangi meno on sitäkin mukavampaa, kun näkee nämä sukkahousuihin ja liian kireisiin paitoihin pukeutuneet miehet elävänä. Ruotsin listaykköset (!) rokkaavat lavalla loistavasti. 

Lisää luettavaa