Älä oleta! Se tuntuu olevan ainoa ohjenuora, kun kyseessä on Animal Collective. Viime vuonna julkaistu Time Skiffs vaikutti merkitsevän paluuta alkuaikojen värikylläiseen kaaokseen, mutta kelkka on kääntynyt taas.
Isn’t It Now’lla yllättää ensinnäkin se, että yhtyeelle ominainen hyperaktiivinen sähläys on antanut tilaa raukeammille tunnelmille. Rytmikoneet ja -samplet on korvattu akustisilla rummuilla, jotka soivat luonnollisesti groovaten. Tästä lienee vastuussa osaltaan tuottaja Russell Elevado, jonka orgaanisuutta painottavat tuotannot (D’Angelo, The Roots, Kamasi Washington) ovat yleensä sijoittuneet hiphop-soul-jazz-akselille.
Albumin keskiössä on melkein 20-minuuttinen Defeat, upea psykedeelinen oodi sinnikkyydelle ja toiveikkuudelle. Genies Open kuulostaa siltä kuin Crosby, Stills, Nash & Young olisivat matkanneet aikakoneella sata vuotta eteenpäin ja löytäneet itsensä Princen isännöimistä allasbileistä.
Animal Collective on aina käyttänyt ihmisääntä poikkeuksellisen omaperäisellä tavalla, ensin muovailemalla vocal surfista ja doo-wopista omalakisen versionsa, mutta nyt ruopataan vielä syvemmältä musiikin historiasta. Levyn päättävä Kings Walk on seurausta Avey Taren ja Geologistin kiinnostuksesta renessanssimusiikkia kohtaan ja se todella kuulostaa kuin sieniä syöneen munkkikuoron laululta.
