Levyarvio: Musiikkia väreistä ja muodoista – Animal Collectiven videoteosten rinnalle sommiteltu albumi on kiireetöntä kuunneltavaa

Animal Collective
Tangerine Reef
Domino

Koralliriutalla on rauhallista. Pinnanpäälliset äänet humisevat muodottomina ja aallot tanssittavat eliöitä hypnoottisesti. Värien ja muotojen kudelma on runsaspiirteisyydessään ällistyttävä mutta samalla ankaran johdonmukainen.

Tämän kaiken Animal Collective koettaa kääntää musiikiksi. Ilman Panda Bearia työstetty Tangerine Reef on sukellus salaperäisten liikkeiden ja väreilevien säteiden keskelle. Albumi on sommiteltu Coral Morphologic -taiteilijakaksikon videoteosten rinnalle, mutta se luo myös omat kuvansa. Parhaimmillaan kappalekollaasit osoittavat aukottomasti, miten lähellä äänet ja näyt ovat toisiaan.

Yleisilmeeltään Tangerine Reef on kiireetön teos, jonka tukirankana pulputtavat sameat kosketinkuplat. Musiikki on ehdottoman assosiatiivista, mutta pohjautuu jokseenkin arvattaviin elementteihin. Vaikka riutan kylkeen paiskautuu välillä merkkilyöntejä, vaikeroivia huutoja tai yksilöiviä teemoja, pysyy luenta alusta loppuun häiriöttömänä ja Animal Collectiven standardeilla toisteisenakin.

Tarkoituksellista tai ei, levyn kerronnallisin taso muodostuu sen sisäänpäinkääntyneisyydestä. Omaksi todellisuudekseen jättäytymällä Tangerine Reef osoittaa kouriintuntuvasti, että se mitä kuvittelemme riuttojen rauhaksi, on sittenkin vain illuusio, jota raapivat niin inhimillistävät merkitykset kuin eroosio ja ilmastonmuutoskin.