Arvio: Amon Amarth palaa juurilleen – The Great Heathen Army on karkea, hikinen ja rintakarvoja pörhistelevä levy

Amon Amarth
The Great Heathen Army
Metal Blade

Tumban metalliviikinkien edellinen albumi Berserker (2019) oli niin virtaviivainen melodeath-pläjäys, että meikäläisenkin kaltainen poseri luuli jo päässeensä lohikäärmelaivan kyytiin.

Yhtyeen varhaisvuosien rujomman ”sotakirveitä ja kalloja” -kuolohevin faneille pari viime albumia olivatkin ihan liian imelää meloheviläpsyttelyä, joten ei yllätä, että Amon Amarth tekee The Great Heathen Armylla sen, mitä siltä on odotettu. Hommassa on nyt taas sotimisen maku, hienhajua, punkia, tarpeeksi rintakarvaa vaikka raanun tekemiseen, hampaanraot täynnä raakaa lihaa ja tarpeeksi karkeutta miellyttämään vanhojakin faneja.

Melodioita ei ole toki tyystin jontkaan heitetty, ne vain eivät ole alati yhtä framilla kuin edellisillä levyillä, vaan pikemminkin Versus the World -albumin (2003) lailla biisien imun aikaansaavina pohjavirtauksina. Nyt ne vain muistuttavat enemmän perinneheviä kuin death metalia.

Mutta kun melodiat astuvat esiin, ne soivat komeasti, kuten folkmetallijuomalaulu Heidrunissa ja levyn kruunun, Dawn of the Norsemenin kitarapyörteissä sekä itsestään selvästi nimetyn Saxons and Vikingsin kitarapyörteissä, jossa puhdasta ääntään Johan Heggin miehisen röhinän rinnalle lainaa Biff Byford.