Ruotsalaisella Amon Amarthilla on maanmiestensä Unleashedin kanssa paljon yhteistä. Ei pelkästään käyttämiensä teemojen tai musiikin suhteen, eikä pelkästään yhtyeiden läheisen alkuperän tai iän takia. Molemmat ovat toimivan konseptin löydettyään jääneet itsepintaisesti paikoilleen ja tehneet koko nipun levyjä yhden ainoan biisiaihion varaan. Amon Amarthille Twilight Of The Thunder God on studioalbumeista jo seitsemäs, eikä se pääse yllättämään vieläkään.
Toissavuoden With Oden On Our Side oli Amon Amarthilta lähes täysosuma. Bändi tuntuu huomanneen saman itsekin, sillä merkittävä osa seuraajalta löytyvistä riffeistä kuulostaa vertailussa kiusallisen tutuilta. Tässä valossa The Heroa ja Embrace Of The Endless Oceania piristävät katatoniamaiset vivahteet tuskin olisivat laajemmassakaan käytössä pahitteeksi.
Amon Amarthille on – aivan kuten Unleashedille – tyypillistä myös, että kuollettavasta yksitoikkoisuudestaan huolimatta sen musiikki kulkee aina vakaasti eteenpäin kuin känninen hirvi. Niinpä en yllättynyt siitäkään, että moitittuani ensin Twilight Of The Thunder Godia kymmenisen minuuttia kärkevään sävyyn, löysin itseni jo kolmannen biisin kohdalta soittamassa ilmarumpuja ja hamuamassa jääkaapilta kaljaa.
