Laulaja-lauluntekijä Sanni on ollut yksi kotimaisen popin suosikeista jo kymmenen vuoden ajan. Artistin tyylin kehitys on ollut lineaarista, mutta uudella albumilla otetaan viiden vuoden takaisesta Trippi-levystä vielä yksi tyylillinen harppaus kohti tällä hetkellä kovin seksikästä ja toisaalta kulunutta hyperpop-maailmaa.
Iso muutos on myös se, että Sanni on tehnyt albumin alusta loppuun yksin. Vaikka hyperpop on läsnä visuaalisella puolella ja puskee pintaan monipuolisen lauluefektoinnin, paikoittain villisti pomppivien bassojen ja värikkäiden samplejen merkeissä, se jää lopulta vain pieneksi pintavivahteeksi.
Sokerisen kuorrutteen alla on joukko erittäin hyvin rakennettuja biisejä, joista kuulee Sannin osaamisen erityisesti topline-puolella. Hänellä on myös kyky synnyttää toimivia vastamelodioita ja soonisia kontrasteja.
Musiikissa kuuluu paljon lattarivaikutteita ja paikoitellen moderni Balkan-pop, mutta sen ytimessä sykkii se vahva popiskelmäsydän, joka on mahdollistanut Sannin suosion kotimaassaan. Levy on kypsä taidonnäyte, jolla Sanni onnistuu hyvän musiikin ohella samastuttavan ja aidosti emotionaalisen tunnelman rakentamisessa.
