THE BEACH BOYS: The Warmth Of The Sun

Taas uusi kesä, taas uusi The Beach Boys -kokoelma. Tällä kertaa tarjolla on vaihtoehtoinen läpileikkaus yhtyeen vaiheista. Erinomaisessa kokoelmassa ei ole juuri muuta moitittavaa kuin kaamea halpiskansi ja vuonna 1986 äänitetty, ällömakea versio The Mamas & The Papasin California Dreamin’ -klassikosta. The Warmth Of The Sun ei siis ole greatest hits- tai edes best of -periaatteella koottu levy. Sillä ei ole yhtään The Beach Boysin 60-luvun alun jättihittiä eikä ainoatakaan näytettä vuosina 1966 ja 1967 ilmestyneiltä Pet Sounds- tai Smiley Smile -albumeilta. The Beach Boysiin paneutumista ei siis kannatta aloittaa tältä levyltä, mutta edes alkeet aiheesta suorittaneille musiikki on mannaa.

Kokoelman 28 kappaleesta alle puolet on äänitetty ennen Pet Soundsia. Ne ovat sitä siistiä mutta taitavaa surfpoppia, minkä avulla yhtye tuli tunnetuksi – lauluja tytöistä, autoista ja hiekkarannoista. Kappaleiden nimet vaihtuvat, mutta sisältö pysyy suunnilleen samana.

The Warmth Of The Sun -paketin ansio lepää oivasti valituissa näytteissä 70-luvun alun levyiltä. Vaikka The Beach Boys oli jo tuolloin kadonnut musiikki-teollisuuden tutkasta, se jatkoi loistavan musiikin levyttämistä. Esimerkiksi Surf’s Up -albumin (1971) nimiraita ja samalta levyltä poimitut Disney Girls, Don’t Go Near The Water, Feel Flows ja ’Til I Die muodostavat niin tasokkaan biisinipun, että sellaista ei ole popin historiassa kovin monelle levylle kasaantunut.

Lisäksi The Warmth Of The Sun -kokoelma muistuttaa, että yhtyeeseen kuului muitakin osaavia kirjoittajia kuin Brian Wilson. Se näyttää myös, miten suosion sukellettua pinnallinen popyhtye muuttui tarkoin tilannetta reflektoivaksi aikuisten miesten joukoksi.