Victoria Legrandin ja Alex Scallyn muodostama Beach House jatkaa kolmannella levyllään utuisen ja unenomaisen musiikin parissa. Suuria muutoksia yhtye ei ole lähtenyt tekemään. Duon perussoundissa kuullaan yhä melkoisen juustoisia koskettimia ja rumpukoneita, jotka kuitenkin taianomaisesti vaipuvat taka-alalle muun säestyksen hiipiessä mukaan leikkiin. Esimerkiksi Lover Of Mine svengaa vauhtiin päästessään hurmaavasti, huolimatta melkoisen jäykästä alusta.
Avausraita Zebra potkii erittäin elinvoimaisesti levyn käyntiin ja todella pop Norway pitää tahtia yllä, kuulostaen introssaan Dubstarin ja Annien lemmenyön tulokselta, mukavan huojuvan sointumaton kannatellessa kokonaisuutta. Teen Dream onkin mielenkiintoinen sekoitus tuoden mieleen häivähdyksittäin milloin Young Marble Giantsin, El Perro Del Marin, 1960-luvun tyttöpopin ja jopa Patti Smithin ja Cocteau Twinsin. Ajoittain levytetty jälki kuulostaa jopa 1980-lukulaisen elektropopyhtyeen halpisdemolta!
Missä siis vika, kun lopputulos ei vie jalkoja alta? Ainakin kappaleiden kestoa venytetään aivan turhaan. Beach House heitti hienon keikan reilu vuosi sitten Tavastialla ja tällöin pitkät lopetukset loivat hypnoottisen, satumaisen tunnelman. Tätä ei ole onnistuttu vangitsemaan yhtä intensiivisesti albumille.
Teen Dream lupaa enemmän kuin antaa. Oivasti nimetty levy.
