Toistakymmentä vuotta toiminut Blaster Master tykittää uutuudellaan rokkiskata, jonka juuret johtavat 70- ja 80-luvun vaihteeseen. Mieleen tulee bändejä, jotka henkiin jääneet vanhat punkit muistavat kirkkaammin kuin viime perjantain: Madness, The Jam, The Beat, The Clash, The Members. Jamaikalaismallinen ska, rocksteady ja reggae pilkistävät pintaan hetkittäin, mutta oululaisen orkesterin yleisilme on peribrittiläinen.
Kvartetin soitto kulkee napakasti ja energisesti. Paketti on tiivis kuin italialainen catenaccio-puolustus. Vaivoin yli puolituntinen levy tuntuu mittaansakin lyhyemmältä, sillä napakkuutta riittää myös sävellyksissä. Ainoa ajoittain ärsyttävä tekijä on laulumies Zakke Cuban liioitellun oikeaoppinen fraseeraus.
Blaster Master soitti elokuun lopussa Tampereen Klubilla pääasiassa uutta materiaaliaan ja osoittautui osaavaksi lavabändiksi. Samalla tuli muistutus siitä, että ylikierroksille viritetty ska uuvuttavaa nopeasti niin tanssijan kuin kuuntelijankin. Kakkosbändi kalpeni moniulotteisen The New York Ska-Jazz Ensemblen rinnalla kalkkilaivan kapteeniksi.