BLINK-182: Take Off Your Pants And Jacket

BLINK-182
Take Off Your Pants And Jacket
MCA

Kuluvan vuosituhannen suosituin uuspunk-yhtye on taas täällä, vaikka ikävästi rahanteolta ja ajan pelaamiselta maistuneesta livelevystäkään ei ole ihmeemmin aikaa. Läpimurroksi osoittautunut Enema Of The State esitteli suurelle yleisölle ilkikurisen poikajoukkion, joka huonolla teinihuumorilla ja nipullisella koukukkaita iskusävelmiä osui ajan hermoon täsmällisemmin kuin kukaan osasi odottaa. Valitettavasti ilkikurisen nuorisohuumorin edustajista jopa South Park on kestänyt aikaa paremmin.
Siinä missä Blink-182:n edellinen studioalbumi oli vilpitöntä pölhöilyä, on Take Off Your Pants And Jacket nimeään myöten hätäinen yritys säilyttää bändin asema rock-maailman ikinuorina keppostelijoina. Levyn sanoitukset ovat jälleen täynnä tuttua kakkahuumoria ja fuck-sanoja, mutta kun albumilla ei ole ensimmäistäkään What´s My Age Againin tai Adam´s Songin tasoista biisiä, käy väkinäinen ilveily suorastaan hermoille. Kaikki on kyllä päällisin puolin kunnossa Jerry Finnin kiiltävän puhtoista tuotantoa myöten. Pelkkä konsepti ei vain saa tarttumaan levyyn, kun ilmassa on vanhan toiston jo väljähtänyt maku. Niinpä Suomessakin yhtyeen hype kesti suunnilleen yhtä kauan kuin Scatmanilla.
Pahasti näyttää siltä, että vielä Amerikoissa teinit hullaannuttavalle Blink-182:lle käy kuten Green Daylle. Megasuosio muodostui niin suureksi rasitteeksi, että menestyksen ylläpidosta tuli bändin toiminnan ainoa tarkoitus. Kukaan ei huomannut nähdä vaivaa kirjoittaa kunnon materiaalia, kun kaikilla oli kiire hyödyntää tuottoisaksi havaittu kaava loppuun. Tätä sietäisi Blink-182:nkin miettiä. Jos syksyllä ilmestyvän kirjan promootiolta tai oman vaatemalliston lanseeraamiselta ehtivät.