BO KASPERS ORKESTER: Kaos

BO KASPERS ORKESTER
Kaos
Sony

Voi pettymyksen karvas kalkki! Suuresti arvostamani Bo Kaspers Orkester on tehnyt äärimmäisen tylsän albumin. Kaos ei ole huono levy, vaan jotakin vielä pahempaa: se on keskinkertainen ja ikävystyttävä.
Bo Kasperin aiemmat julkaisut kuuluvat mielestäni uudemman ajan ruotsalaisen popin kiistattomiin valioihin. Esikoislevy Söndag i sängen toi upeasti Ruotsin vahvan popjazz-tradition 1990-luvulle ja edellinen I centrum oli lattarivaikutteineen nykyviihteen täysosuma. Nyt yhtye on karsinut musiikistaan jazzia ja latinoa vähemmälle pois siloisen kvasisoulin ja kevytkantrin tieltä. Samalla se on luopunut juuri siitä tekijästä, joka erottaa Bo Kaspers Orkesterin kymmenistä muista. Kaokselle taltioitunut orkesterin nykysuunta tuntuu turhalta ja vaikealta ymmärtää. Onko nykyajan musiikki-ilmastossa pulaa puleeratun popin ja vanhan soulin kliseisimpien sovituskikkojen yhdistelijöistä? Ennen tätä Bo Kasperin aikuismusiikin ja samaan pyrkivien suomalaisartistien välinen kuilu tuntui valtaisalta vaan eipä tunnu enää. Tämä on juuri sitä samaa jööttiä, jota meikäläiset naistenlehdet suosittelevat lukijoittensa pukin kontteihin.
Bo Kaspers Orkester on nimennyt pinnalta moitteettoman tuotoksensa raflaavasti ja maailmaa syleilevästi. Juuri kaaos on kuitenkin se asia, jonka täydellinen vastakohta tämä levy on. Tyylikkäiden svenssoneiden tarjoilema kevytsvengi on kuin parodia turvallisen lämpöisestä kansankodista ja sen täydellisestä tasapainosta. Myötätuntoiset laulut arjen tärkeistä hetkistä ja elämän vähäosaisista soljuvat varmalla kompilla. Vaikeistakin asioista voi laulaa hymyssä suin ahdistumatta kun perusasiat ovat kunnossa. Ruotsalaisten musiikintekijöiden niin hyvin hallitsema vaivattomuuden ja helppouden tuntu onkin Kaoksella noussut puuduttavuuden tasolle. Sangen sujuvaa on ollut tällä kertaa myös pop-historian lainailu: Fred Neilin ja Nilssonin Everybody's Talkingia vähän tänne ja ripaus No Woman No Cryta tuonne, niin johan on kaikilla mukavaa.
Mutta kun ei ole. Näissä hyvin soittavien ja laulavien tyyliniekkojen juhlissa tulee aika pirun pitkäksi. Jazzvalssi En tur på landet muistuttaa ärsyttävällä tavalla yhtyeen suuresta potentiaalista. Itse kuuntelen mieluummin Bo Kaspers Orkesterin aiempia levyjä, muistelen yhtyeen suvereenia livesoittoa ja toivon kaikkea hyvää hyville miehille. Ehkäpä Kaos on vain lyhyt pysähtyneisyyden kausi Bo Kasperin ansiokkaalla uralla.