Mielenkiintoni Bo Kaspers Orkesteriin lopahti vuonna 2003 ilmestyneen Vilka tror vi att vi är -levyn ei kovin iskeviin iskelmiin. Pari seuraavaa julkaisua jäivät kuuntelematta. Ilmeisesti tieto tästä kulkeutui bändin korviin, koska se nimesi uuden albuminsa mielimusiikkikaupunkini New Orleansin mukaan. Äänitysympäristön vaikutus kuuluu levyllä vaimeana, mutta yleisemmin ottaen ulkomaailman vaikutteet ovat palanneet rikastamaan yhtyeen skandinaavista mollijollotusta.
New Orleansin ensimmäiset laulut edustavat Bo Kaspers Orkesteria terävimmillään. Kom och håll om mig hohtaa kuin 22-Pistepirkon maukkaimmat bluesin sovellukset. Låt mig komma in herkuttelee lempeästi kuubalaisilla soundeilla. Cirkus tavoittaa täydellisesti pikkukaupungin lasten riemun ja viihdetaiteilun kulissien taakse kätkeytyvän melankolian.
Tämänkin kolmikon jälkeen kuullaan muutamia kelpo kappaleita, muttei enää vastaavia aarteita. Alamäkiliuku kulminoituu En sländas andetagin ja Aldrig igenin antiseptiseen ysäripoppiin. Vaikuttaa siltä, että orkesteri käytti liian suuren osan New Orleansin ajastaan lomailuun.