Venom on identiteettikriisissä painivan bändin epäluonteva albumi. Matt Tuck ja kaverit ovat vääntäneet uusimmalla studiotuotteellaan Metallica- ja Megadeth-nuppeja aika paljon aiempaa kaakompaan. Ilman jämäköitynyttä tuotantoa ja hienovaraisia modernin metallin sävyjä Bullet For My Valentinen viides levy saattaisi olla suoraan edellä mainittujen yhtyeiden 1980-luvun repertuaarista. Välillä homma kääntyy Neil Turbin -ajan Anthraxiksi – köpöiseksi ja tahattoman koomiseksi speed metal -läpsyttelyksi.
Bulletit eivät ole maailman parhaimpia soittajia, mikä kuuluu erityisesti nopeampien osien tympeissä rumpusovituksissa ja liimaisissa kitarasooloissa. Parhaimmillaan ja melodisimmillaan bändi on, kun se suorittaa keskitempoista tai jopa hidasta, nu metal -vaikutteista materiaaliaan – juuri sitä, millä yhtye ansaitusti tietoisuuteen nousi. Laadultaan kyseiset kappaleet ovat Venominkin parhainta antia. Esimerkiksi You Want A Battle? (Here’s A War) on lajityypissään tyylipuhdas eepos, vuoden parhaita raskaan rockin esityksiä tähän asti. Harmi, että hittihakuisuudessaankin keskimääräistä kiinnostavampi soundinsa on laajalti hyljätty ankean retro-thrashin tieltä.
