BULLET FOR MY VALENTINE: Temper Temper

BULLET FOR MY VALENTINE
Temper Temper
RCA

Whole Lotta Rosien versiointia ei olisi kannattanut lisätä Temper Temperin deluxe-painokselle.  Se osoittaa karkealla tavalla Matt Tuckin rajoitteet laulajana. Bullet For My Valentinen kannalta vielä nolompaa on se, miltä omat sanoitukset näyttävät Bon Scottin tasoisen tarinankertojan tekstien rinnalla. Temper Temperin sanat ovat lapsellisia ja tönkköjä toteamuksia, eikä sellaista enää odottaisi neljättä levyään julkaisevilta, äidinkielellään laulavilta aikamiehiltä. Bändi ei ole koskaan vakuuttanut teinimäisillä riimeillään, mutta nyt lipsahtaa aiempaakin kornimmaksi.

Temper Temper on edeltäjiensä tavoin vilkasta ja näppärää, taidokkaita yksityiskohtia esiin nostavaa metallia. Ja aivan kuten ennenkin, debyytti The Poisonia (2005) lukuunottamatta, teknisestä osaamisesta ja hyvistä biisiaihioista huolimatta kokonaisuus ei tahdo kantaa. Bullet For My Valentinella on julmetusti koristeita, mutta kakku puuttuu. Bändissä on aineksia vaikka mihin ja silti levytysura on jäämässä tasapaksuksi.

Mieleen tulee Machine Head, joka haeskeli itseään pitkään loistavan debyytin jälkeen. Machine Head ryhdistäytyi, ja samanlaisen ryhtiliikkeen tarvitsee Bullet For My Valentine.