CC ADCOCK: Lafayette Marquis

Arvio julkaistu Soundissa 01/2005.
Kirjoittanut: Asko Alanen.
Louisianan soista kumpuavan rämeboogien polut kulkevat CC Adcockin opastuksella perin merkillisiä reittejä zydecon, cajunin, latinon, hoodoon, polk saladin ja muiden seudun musiikillisten maamerkkien kautta.

Arvio

CC ADCOCK
Lafayette Marquis
Yep Roc

Louisianan soista kumpuavan rämeboogien polut kulkevat CC Adcockin opastuksella perin merkillisiä reittejä zydecon, cajunin, latinon, hoodoon, polk saladin ja muiden seudun musiikillisten maamerkkien kautta. Mainstreamin tasalla Adcockin voi kytkeä myös Waitsiin, Fogertyyn tai takavuosien hypnoottiseen rock-mantramieheen Moon Martiniin. Jack Nitzsche-vainaan tuottama kuumeinen Stealin' All Day on ilmiselvä muistuma Moon-tutkielmasta Bad News. Doyle Bramhall II ja Willy DeVille bongataan myös entisen Buckwheat Zydecon ja Bo Diddleyn kitaristin taustajoukoista.

Silti CC Adcock seisoo omilla alligaattorinnahkaisilla buutseillaan, mitä tulee rytmien kiehuvaan kiimaan ja kitaroiden läppävikaiseen kammiovärinään. Akustiset kompit, eksoottiset perkussiot ja omaperäisimmät soundi-ideat (egyptiläisviulu, winger bush, erilaiset luupit) herättäisivät muumiompiakin kipaleita eloon, mutta nämä biisit eivät ehdi zombiutua tempautuessaan hurjaan tanssiin.

Mielipuolisimmat rutistukset ovat heti alussa (Y'all'd Think She's Be Good 2 Me vavahduttaa todella), mutta rytmien chilisoosi ei menetä punapippurista puraisuaan, vaikka melodiat normalisoituvatkin albumin mittaan. Piiloraitana pöllähtää vielä esiin mielipuolinen livefunkkaus. 

Lisää luettavaa