Runsaasti bluesia, ripaus southern rockia ja psykedeliaa, sanoituksiin salaliittoteorioita, science fictionia sekä noitia sun muita hirviöitä. Näistä aineksista on koottu Psychic Warfaren 40 tiukkaa minuuttia. Kovin kauas edellislevy Earth Rockerin (2013) tyylistä ei harhailla, mutta nyt Clutch on karsinut löysät pois ja pysyy tiukasti asiassa. Biiseissä on groovea, ja Texasin autiomaat ja saluunat haisevat.
X-Ray Visions on ehkä sitkein korvamato, johon olen viime aikoina törmännyt. Ja koska se on levyn ensimmäinen kappale, tuntuvat muutama sitä seuraava biisi aluksi jäävän hieman sen varjoon. Nopeasti nekin nousevat omille jaloilleen ja niiden koukku löytyy. Biisit pysyvät maltillisesti radiomitassa, poikkeuksena seitsenminuuttinen Son Of Virginia. Onneksi se on myös yksi levyn hienoimmista ralleista. Muita erityismaininnan arvoisia ovat jo mainittu X-Ray Visions ja Behold The Colossus, josta monet stoner rock -yhtyeet olisivat kateellisia. Ainoa löysempi hetki on levyn puolivälin instrumentaali Doom Saloon.
Mitään tajuntaa räjäyttävän uutta levy ei kenties tarjoa, mutta on sellaisenaankin vuoden hienoimpia rockpläjäyksiä.
