THE CORAL: Singles Collection

Arvio julkaistu Soundissa 10/2008.
Kirjoittanut: TERO ALANKO.

Tämän kokoelman kannessa on mainostarra, jossa lainataan Noel Gallagheria. ”The Coral on ylivoimaisesti sukupolvensa paras bändi”, väittää edellisen sukupolven komeimpien rocklaulujen kirjoittaja. Kahden ensimmäisen albumin (The Coral, 2002 ja Magic & Medicine, 2003) jälkeen olisin saattanut olla samaa mieltä.

Arvio

THE CORAL
Singles Collection
Deltasonic

Tämän kokoelman kannessa on mainostarra, jossa lainataan Noel Gallagheria. ”The Coral on ylivoimaisesti sukupolvensa paras bändi”, väittää edellisen sukupolven komeimpien rocklaulujen kirjoittaja. Kahden ensimmäisen albumin (The Coral, 2002 ja Magic & Medicine, 2003) jälkeen olisin saattanut olla samaa mieltä.

Liverpoolin tienoilta tulevan yhtyeen ilmaisussa yhdistyvät Teardrop Explodesin hapokkuus, The La’sin melodinen vaivattomuus ja The Beatlesin ympäri maailman levittämä merseybeat – siis jos viitteinä käytetään vain kotikaupungin sankareita. Satunnaisia mausteita noukitaan sieltä täältä, enimmäkseen kuitenkin 60-luvulta. Nämä ovat juuri niitä jätkiä, jotka viettävät mieluusti aikaansa sätkiä pyöritellen ja obskuureja levylöytöjään vertaillen.

The Coralin johtajalla James Skellyllä on ihailtava kyky kirjoittaa ytimekkäitä singlejä, jotka eivät ole millään tavalla sidottuja aikaan. Dreaming Of Youn, In The Morningin ja Pass It Onin kaltaista melodioilla leikittelevää kolmen suoraa harva pystyy laittamaan kokoelmansa kärkeen pitemmän urankaan jälkeen. Lisäksi Skelly on pirun hieno laulaja, yhtä lailla kotonaan herttaisen kuin karheammankin ilmaisun parissa.

Sopimuksen täyttävän Singles Collectionin toisen levyn sympaattinen sekasotku sisältää bonusraitoja, demoja, livenäytteitä ja muuta vastaavaa. Sellaisten standardien kuin Everybody’s Talkin’ ja Bye Bye Love esittäminen tuntuu The Coralin tapauksessa ihan luontevalta. Yhtyeen seuraava varsinainen albumi odottaa valmiina julkaisuaan.

Lisää luettavaa