Crystal Castlesin kolmannen levyn kannessa burkhaan pukeutunut musliminainen pitää sylissä alastonta poikaa. Kansi on yhtä provokatiivinen kuin itse levy, jonka kuuntelu herättää lukuisia kysymyksiä. Miksi nihilismi? Miksi kyyn eleet? Miksi eurodisko?
III on levy, josta voi kiinnostua vasta kaiken taustatiedon googletettuaan. Levyn merkitys on sen älyllisessä vastakkainasettelussa hedonistisen diskon ja totaalisen apokalypsin ja nihilismin kanssa. Duon laulaja Alice Glass on viisaasti todennut, että ”maailma on dystopia, jossa uhrit eivät saa oikeutta ja jossa vallitsee korruptio”.
Lapsenomainen laulutapa ja tekstit eivät tue tarinaa eivätkä rakenna uskottavuutta. Torontolaisduon uutuus on kuin tanssimusiikin muotoon sovitettua bläkkistä. Atari-tietokone on museoitu ja käytössä ovat nyt oikeat syntikat. Levyn sointi perustuu vittumaiseen filtterin hyväksikäyttöön, joka kuulostaa siltä kuin joku rassaisi mikserin voluuminappulaa edestakaisin. Se tuntuu enempi käytännön pilalta kuin relevantilta tuotannolliselta johtoajatukselta.
Tanssittavaksikaan nämä kappaleet eivät paria poikkeusta lukuun ottamatta sovellu. Temmot ovat siihen liian hitaita ja rikottuja. Trance-viitteet kuulostavat aivan yhtä yököttäviltä kuin Scooterin tai Haddawayn levyilla, vaikka ne tarkoittavatkin aivan muuta.
