Crystal Castles pomppasi vuonna 2008 julkaistulla debyyttilevyllään ja sen Nintendo-estetiikalla saman tien indien ja elektronisen musiikin seuratuimpiin nimiin. Yhtye suorastaan masinoitiin saman tien indien kaanoniin – Rough Traden levykauppiaat hehkuttivat sitä lakkaamatta ja musiikkilehdet ympäri maailman noteerasivat. Yhtyeen asema ja kiinnostavuus on kuitenkin nyt kyseenalainen. Mitä jää jäljelle, kun paljon yhtyettä määritellyt keulahahmo Alice Glass on lähtenyt bändistä?
Glassin saappaisiin hyppää uudella Amnesty (I) -levyllä Edith Frances. Frances ei ole ensivaikutelman perusteella yhtä räiskyvä ja sekopäinen kuin Glass ja esimerkiksi single Char on kuin mitä hyvänsä tusinakaman eteeristä elektronista poppia. Eteerisyyden lisäksi Crystal Castlesilla on yhä käytössä sen aggressiivisempi puoli ja Frances huutaa kappaleisiin energiaa parhaansa mukaan.
Kun Glass lähti yhtyeestä, Crystal Castlesin tiedotettiin hajonneen – ja uutukaisen perusteella sen ehkä olisi syytä ollut jäädäkin siihen tilaan. Tuottaja Ethan Kath yrittää hengittää kappaleisiin samaa voimaa kuin Glassinkin aikana, mutta kokonaisuus kuulostaa sieluttomalta, keinotekoiselta ja epäkiinnostavalta. Eli samalta, miltä yhtye kuulosti jo edellisellä levyllään.