DAVE LINDHOLM: Luuttujengi tulee

DAVE LINDHOLM
Luuttujengi tulee
Ranka

Dave Lindholmin vauhti kiihtyy merkkivuoden lähestyessä. Henkilökohtaista eloa tulee kevättalvella täyteen puoli vuosisataa ja sooloartistinen levytysura täyttää samoihin aikoihin 30 vuotta. Vajaan vuoden sisällä Pitkät Kiinalaiset -yhtyeen debyytistä ilmestyneelle Luuttujengi tulee -albumille tekevät seuraa kuuden vuoden takaisen Sitähän se kaikki on -boxin uudelleenjulkaisu ja Lamppu Laamasen Dave Lindholmin levytysten tiimoilta kirjoittama kirja.
Luuttujengi tulee on – niin uskomattomalta kuin se ehkä tuntuukin – suvereenisti bändi- ja soololevyjen ja englanniksi ja suomeksi laulamisen välillä siksakkaavan Lindholmin ensimmäinen kirjaimellinen sooloalbumi yli 25 vuoteen. Vuonna 1975 ilmestynyt Fandjango lukeutuu Dave Lindholmin nelisenkymmentä levyä käsittävän katalogin helmiin, joten Luuttujengi tulee asettuu kovaan seuraan. Viime vuosien luvalla sanoen epätasaisen bändituotannon jälkeen yksinäisen Lindholmin kuuntelu on vähintäänkin tervetullutta vaihtelua.
Dave Lindholm säestää albumilla itseään kahdeksankielisellä, parhaimmillaan pienen orkesterin laveudella soivalla luuttukitaralla ja hiukan huuliharpullakin. Kazoo, intiaanirumpu ja wok-pannu ovat näiden lisäksi mukana levyn ei-niin-hirveästi-naurattavasta loppukevennyksestä käyvällä Jazzikansa tulee -biisin instrumentaalisella päivityksellä Aculla menee lujaa. Alunperin television Hotelli Soinnussa nikkaroitu tajunnanvirtainen Akrobatiaa on juuri sitä mitä nimensä lupaa ja muilta osin varsin tasalaatuisen albumin vaikuttavin esitys on – kaikella kunnioituksella Dave Lindholmin uusia lauluja kohtaan – sen ainoa lainabiisi, salaperäisen Selkä ja V. Kietäväinen -kaksikon kirjoittama Pumpulista päivää. Kappale poikkeaa muusta materiaalista kansanlaulumaisen ja Kulkuriveljeni Janin mieleen tuovan melodiansa ansiosta. Yhteiskunnalliseksi kommentiksi erottuva Lippu korostaa kankaanpalan symboliarvoa niin hyvässä kuin pahassa: "Vieraan lipun alla ei tehdä mitään ilman palkkaa". Lisäbonusta kuunteluelämykseen tuo Lindholmin sielukkaan laulun nykydylaninen väri.