THE DIVINE COMEDY: Absent Friends

THE DIVINE COMEDY
Absent Friends
Parlophone

Jo viitisentoista vuotta The Divine Comedy -nimellä operoinut Neil Hannon on eräänlaisen uuden alun edessä. Hänen ja pitkäaikaisen taustayhtyeensä tiet erosivat vuonna 2001 julkaistun Regenerationin jälkeen ja uutta albumia voi pitää täysin soololevynä. Herra onkin ottanut ohjat oikein kunnolla käsiinsä ja myös tuottanut kokonaisuuden. Edellisen levyn tuottajana toimineelle äänivelho Nigel Godrichille on tällä kertaa jäänyt miksausvastuu. Samalla on jäänyt taakse kitaravetoisempi soundi ja Hannonin Scott Walker -fiksaatio tekee paluun isolla tavalla.

Ensimmäisillä kuuntelukerroilla pastissinomaisuus jopa ärsyttää, mutta pikkuhiljaa Absent Friends vie mukanaan. Ensimmäinen ja samalla levyn nimiraita kertoo välittömästi, mistä on kysymys avatessaan pelin jousien ja puhaltimien kera. Muun muassa Jean Sebergille ja Steve McQueenille lasin nostava kappale on upea ja Neil Hannon laulaa komeasti, kuten hän tekee läpi koko levyn. Jos aiemmin mainittu Scott Walker ei ole lainkaan mieluinen artisti, kuuntelijan olisi parasta välttää kahta seuraavaksi kuultavaa laulua, Sticks & Stones ja Leaving Today.

Neil Hannon on osannut läpi The Divine Comedyn tehdä hienoja popkappaleita ja niitä löytyy myös Absent Friendsiltä. Ensimmäinen single Come Home Billy Bird päivittää Ray Daviesin tekemiä henkilökuvauksia ja esittää hienon kertosäkeen, joka alkaa kuin varkain hieman liian aikaisin. The Happy Goth taasen on morrisseymaisen hilpeä raita ja Our Mutual Friendin tarinan punch line toimii jokaisella kerralla.

Kaksi vuotta sitten isäksi tullut Hannon on kirjoittanut tyttärelleen levyn lopettavan kauniin ja vilpittömän aseistariisuvan Charmed Lifen. Kappale kävisi hyvin kouluesimerkistä laulusta, missä on kaikki kohdallaan. Kuunnelkaa vaikka, miten maailman myrskyistä kertovan tekstin kohta ja sen alla vellova soitinmeri yhtyvät täydellisesti.