DUBSTAR: Make It Better

Kaksi Dubstarin edellistä levyä, Disgraceful ja Goodbye, olivat täynnä vaaleanpunaisen, vääntyneen muovin estetiikkaa. Ne olivat purukumipoppia, joissa oli kuitenkin outo kitkerä sivumaku laulaja Sarah Blackwoodin sanoituksien muodossa. Romantiikkaa tihkuvat kertomukset olivat äkkivääriä ja nyrjähtäneitä, eikä tekstien vertailu Morrisseyhinkaan ollut mitenkään kaukaa haettua. Kolmannella levyllään Dubstar on lisännyt pippuria myös musiikkiinsa, mutta valitettavasti levy on oudon kaksijakoinen. Sisäkansissa Blackwood poseeraa niin futuristisessa frisyyrissä kuin 30- luvun kampauksessakin ja tämä kuvastaakin Make It Betteria hyvin: aivan kuin biisintekijäkaksikko Steve Hillier/Chris Wilkie ei olisi studioon mennessään tiennyt, mihin suuntaan haluavat mennä, muuttaisivatko tyyliä rankemmaksi kitaroiden avustuksella vai pitäisivätkö kiinni samasta pehmeästä äänimaisemasta. Nyt homma kuulostaa siltä, että kuulijan epäonneksi päädyttiin 50/50- jakoon. Onhan levyllä vielä paikoin sitä vanhaa kunnon silkkistä kosketinmattoa, mutta valitettavasti vain kitarat on kaadettu huolimattomasti mukaan punaviinitahroiksi sen pinnalle.
Avaaja Take It yllättää taustojensa matalalla murmutuksella ja pahaenteisillä vinkunoilla. Kakkonenkaan, huomattavan ärsyttävä I, jonka kertosäkeen kantrikitarat ja höperö Red Hot Chili Peppersien Rollercoaster Ridesta nyysitty taustariffi tekevät biisistä pässinpäisen renkutuksen, ei myöskään vakuuta. The Self Same Thing on perinteisempää Dubstaria, mutta huristelee silti lähinnä vasemmasta kuuloelimestä sisään ja sukeltaa suoraan toiselta puolelta ulos varikolla pysähtymättä.
Melkoiseksi sekamelskaksi Hillier ja Wilkie onnistuvat levyn loppupään söhläämään. Stayn menon tuhoaa mukaan tungetut itämaiset ulinat ja loppupään I'm Conscious Of Myself ja Rise To The Top ovat "rankkuudessaan" aivan eri maailmasta levyn muuhun materiaaliin verrattuna. Levyn lopettava Swansong on Blackwoodin ja koskettimien hiljainen duetto, ja täysin eri sfääreissä edellämainutun kaksikon kanssa.
"I'm conscious of myself", totta tosiaan. Seuraavan kerran kun menisivät rennommin rantein studioon, saattaisi lopputuloskin olla ilmavampi.