Eläkeläiset kisailevat tyylilajissa pitäytymisen pyhyydessä AC/DC:n tuoreen kiekon kanssa, vaikka kahdeksan studiolevyn ja kahden livelevyn rupeama ei vielä kurotakaan määrällisesti yhtä kovan työvoiton tasalle. Biisioikeuksien yleistynyt lukittuminen ja cover-haravoinnin ahkeruus harventavat selvästi humppakäsittelylle alttiiden kappaleiden reserviä, mutta aina muutama varastovajan suuntaan viskattu tikka napsahtaa napakasti taulun keskiympyröihin. Parhaiden oivallusten varassa myös livekiertueet uusiutuvat normibändejä vilkkaammin ilman vuorovaikutuksen menettämistä.
Tällä kertaa tikkilaskennassa lähimmäksi häränsilmää sattuvat vimmaisen Dead Kennedys -kertosäkeen voimalla svengaava Humppa tanaan (Kill The Poor), lähes vakavalla naamalla tilitetty Äkäinen eläkeläinen (Sing If You’re Glad To Be Gay) sekä Amorphiksen kansanmusiikillista riffiluritusta hanuroiva Vaivaistalossa. Myös Nits-kansallishymni In The Dutch Mountains valloittaa silkkana yllätysvalintana. Moni satunnaisempi kappale ei tavoita melodiansa iskuvoimaa tulkinnan rempseydestä huolimatta. Live-elämän henkäys tekee Eläkeläisten esityksille ihmeen hyvää, mutta Humppa United on suurelta osin kuulijan oman laulupanoksen tai muun eläytymisen varassa avautuva ja kehittyvä kotikaraoke-albumi.
